Nyt niitä kiristyssiteitä vedetään vähän niin kuin varmuuden vuoksi, ja pidetään päällä liian pitkään. Mikä näkyy valitettavasti kuolioista aiheutuneiden amputaatioiden määrässä. En ole terveydenhuollon(kaan) ammattilainen, mutta käsittääkseni on myös moderneja hemostaattituotteita, jotka saadaan huuhdeltua pois.
Minulle ainakin on opetettu, että kiristysside saa olla tunteja paikoillaan, ennen kuin kuolion riski on suuri? Ja että sitä ei saa ottaa pois, kuin lääkärin toimesta, koska voi aiheuttaa veritulpan?
Niin se on minullekin opetettu. Mutta myös, ettei sitä pidä käyttää jos ei ole tarve. Tai siis vielä 2000-luvun alkuun asti opetettiin, ettei kiristyssidettä saa käyttää, kuin äärimmäisessä hädässä (esim. raaja irtipoikki) ja silloinkin vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Tästä on onneksi tultu vähän liberaalimpaan suuntaan.
Toisaalta kun katsoo millaisissa olosuhteissa ja millä osaamisella sekä tarvikkeilla Venäjä noita tekee.... Välttämättä edes prikaatitasolta ei löydy lääkäriä, vain jotain ehkä hoitajakoulutuksen saaneita. Operointi tehdään paskaisilla välineillä ja edes perus ensiapuvälineistöä saati mitään oikeaa hoitovälineistöä ei ole. Veikkaan, että suurin osa amputoinneista on tehty samasta syystä kuin Suuren Pohjan sodan aikoihin - kun osaaminen, tarvikkeet ja olosuhteet ovat mitä ovat, sillä saadaan henki pelastettua.
Tuossa irrottamisessakin on siirrytty liberaalimpaan suuntaan, aiemmin SPR ja siviiliensiapupuoli oli sitä mieltä, että kiristyssiteen saa irrottaa ensimmäisen 15 minuutin aikana, muistaakseni. Nyt kuitenkin on näkemys ollut se, että ensimmäisen 2 tunnin aikana voi irrottaa. Suurin riski kiristyssiteen myöhäisessä irrotuksessa on reperfuusio-oireyhtymä: hapenpuutteeseen mennyt kudos kuluttaa energiavarastonsa ja tarpeelliset säätelymekanismit loppuun ajan mittaan, ja jos se alkaakin taas saada hapekasta verta, ei sillä ole enää kykyä estää oksidatiivista stressiä eli käytännössä hapen epätarkoituksenmukaisia myrkkyvaikutuksia. Tämän takia reperfuusio-oireyhtymässä hapettomaan kudokseen virtaava hapekas veri vain pahentaa kudosvauriota entisestään. Sen välttäminen tapahtuu säätelemällä kudoksen hapensaantia (aletaan antaa kudokselle mahdollisuuksien mukaan hitaasti happea) ja/tai oksidatiiviselta stressiltä suojaavia lääkeaineita, ja pitämällä sen viileänä, jotta oksidatiiviset vauriomekanismit eivät etene niin paljon.
Ongelma siinä, että jos lähdetään kursailemaan sen kiristyssiteen asentamisen kanssa, on että esim. reisivaltimovuoto lamaannuttaa todella nopeasti, ja jos sitä ei lähde heti tilaisuuden tullen tyrehdyttämään, niin voi hyvin olla, ettei ole enää suojautumisen, arvioinnin ja kiristyssiteen valmistelun jälkeen kykeneväinen sitä laittamaan. Siksi se on kaikkeen vähänkään isompaan vammaan hyvä laittaa heti, ja arvioida konversion mahdollisuutta/kokeilla sitä sitten paremmassa tilanteessa vähän ajan päästä.
Tähän ilmeisesti vaikuttivat viime sotien kokemukset, kun haavoittuneen pääsy hoitoon saattoi kestää kauan, eikä kiristyssiteen pitoaika ollut aina selvillä hoito-ja saattohenkilöstön useinkin vaihtuessa. Minulla on Sotamiehen Taskukirja vuodelta 1945, ja sen ensiapuosiossa pidetään hätävaltimopuristinta vääränä toimenpiteenä, jonka kerrotaan aiheuttaneen paljon turhia raajamenetyksiä, ja suositellaan erilaisia painesiteitä.
www.verkkouutiset.fi
Aika kaukana Venäjän ilmatorjunta on ollut ennakkoon hehkutetusta. Kaikkea muuta kuin läpäisemätön teräskansi. Tämä tietysti toistuu Venäjän vehkeissä aika taajaan kun niitä kovissa paikoissa koeponnistetaan.Ukraina on kiihdyttänyt Krimille tehtyjä iskuja elokuun puolivälistä alkaen. Kohteena on erityisesti Venäjän ilmatorjunta.
– Ensinnäkin ilmatorjuntajärjestelmät ovat itsessään erittäin kalliita ja niiden tuotanto on erittäin aikaa vievää. Venäjän koko ilmatorjuntajärjestelmä on tällä hetkellä käytössä sodassa Ukrainaa vastaan ja Moskovan suojauksessa. He ovat vetäneet ilmatorjuntaa muualta pois.
Ukrainan iskut Venäjän ilmatorjuntapataljoonia vastaan pakottavat hyökkääjämiehittäjän tekemään priorisoivia valintoja sen suhteen, missä se suvaitsee heikompaa ilmapuolustusta. Näitä heikkoja kohtia Ukraina sitten hyödyntää.
– Lisäksi tuhoamme heidän ilmatorjuntaohjusvarantojaan, koska ne eivät ole rajattomat. Ja poliittiselta kannalta me haluamme osoittaa Venäjän ilmatorjuntajärjestelmien ilmeisen kyvyttömyyden, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia maailman asemarkkinoilla.
Ukrainan sotilastiedustelun johtaja: Panssareille ei ole käyttöä sodan nykyvaiheessa | Verkkouutiset
Ukraina tarvitsisi aseita, joilla se voi iskeä yli 85 kilometrin päähän sijaitseviin venäläisasemiin.
Kyllä, yksi selvä Ukrainan sodan opetus on venäläisen tekniikan jälkeenjääneisyys. Erityisesti korkean teknologian tuotteissa länsimaat ovat täysin suvereeneja. Suomella olisi jo yksinään hurja teknologinen etumatka Venäjään nähden ja nyt vielä onneksi on hyviä isompia kavereita selän takana!
Yllättävää on lähinnä se miten moni tästä yllättyy. Jonkinmoista uskonnolliseen vivahtavaa suhtautumista on ollut ilmassa.
Iltalehti julkaisi juuri artikkelin, joka sopii tähän listan jatkoksi:
www.iltalehti.fi
