Raittiustopiikki

Vonka

Vonka

Supreme Leader
Onko maanpuolustajalla liian usein kaamea kankkunen?

Alatko huomata, että yksi tipaton kuukausi ei todistakaan kohtuukäytöstä, jos helmikuussa jo tulee sanomista? Miten päästä suoristautumisen polulle, kun loma loppuu ja peilistä katsoo tutiseva röllipeikko? Haluatko kokeilla joskus olla jonkin aikaa ilman tai vähentää? Ehkä haluat saada vahvistusta siihen, että juomisen (tai minkä tahansa päihteen) tultua tuskalliseksi, myös pysyvä ratkaisu on mahdollinen, siis joku muukin kuin köysi?

Ei tuomita, ei tuputeta, eikä edellytetä keneltäkään yhtään mitään. Pyritään olemaan rehellisiä, mikäli meistä veijareista se ominaisuus vielä löytyy.
 
Itse olin tuurimies, joka teki töitä kuin savotassa ikään ja sitten huuhteli taulun puhtaaksi niin että viikko hukkui elämästä ja iso siivu lompakosta. Perhe suri ja inhosi näitä kellon vetämisiä.

Kokeilin monia juttuja saadakseni homman hanskaan.

Toimivimmaksi konstiksi löysin sen, että laitoin korkin kiinni mutta en tahdonvoimalla, koska siitä oli vain haittaa, vaan myöntämällä, että en pystynyt enää hallitsemaan hommaa. Minulle ei sovi: niinpä en ota yhtään. Muistaakseni sen etsin sitten raittiita kavereita ja uutta tekemistä, usein heidän kanssaan.
 
Kompataan. Päihdekaari Itselläni alkoi nuoruuden ankaralla pämppäämisellä, jatkui keski-ikäisellä viikonlopptissuttelulla ja nyt ollaan hyvin lähellä täysraittiutta. Sitä on vain alkanut arvostamaan sellaista vapaa-aikaa jonka aikana ei ole paha olo tai ei vituta määräänsä enempää.
 
Minulla ainoa addiktio on nuuska. Se on kahvikuppini ja psyykenlääkkeeni. Yhdessä olemme vahvempia.
 
Vonka kirjoitti:
Itse olin tuurimies, joka teki töitä kuin savotassa ikään ja sitten huuhteli taulun puhtaaksi niin että viikko hukkui elämästä ja iso siivu lompakosta. Perhe suri ja inhosi näitä kellon vetämisiä.

Kokeilin monia juttuja saadakseni homman hanskaan.

Toimivimmaksi konstiksi löysin sen, että laitoin korkin kiinni mutta en tahdonvoimalla, koska siitä oli vain haittaa, vaan myöntämällä, että en pystynyt enää hallitsemaan hommaa. Minulle ei sovi: niinpä en ota yhtään. Muistaakseni sen etsin sitten raittiita kavereita ja uutta tekemistä, usein heidän kanssaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näyttää siltä, että kyky myöntää ongelma itselleen on ehdoton vaatimus addiktiosta eroon pääsemiseksi.
Itselläni on sama tilanne tupakan kanssa, parikin tupakkalakkoa meni mönkään kun kuvittelin, että voisin polttaa yhden, tai jotain muuta itsepetoksellista. Nyt kun olen myöntänyt itselleni, että en pysty nikotiinin kohtuukäyttöön, olen ollut ilman jo 16 vuotta.
 
kimmo.j kirjoitti:
Näyttää siltä, että kyky myöntää ongelma itselleen on ehdoton vaatimus addiktiosta eroon pääsemiseksi.
Itselläni on sama tilanne tupakan kanssa, parikin tupakkalakkoa meni mönkään kun kuvittelin, että voisin polttaa yhden, tai jotain muuta itsepetoksellista. Nyt kun olen myöntänyt itselleni, että en pysty nikotiinin kohtuukäyttöön, olen ollut ilman jo 16 vuotta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulle tupakan jättäminen oli vaikeampaa kuin minkään muun. Pääsin parhaimmillani 2-4 kuukauteen, joskus vain muutamaan päivään. Tai tuntiin. Pitkät lakot loppuivat juuri noin kuin kuvast. Ei kai yksi sigge haittaa... Sitten meni aina pari vuotta uuteen alkuun. Nyt on mennyt pari vuotta ilman ja toivon, etten enää haihattelisi jotain säälittäviä kuvitelmia yhdestä ainoasta kuubalaisesta habanosta.
 
Vonka kirjoitti:
Minulle tupakan jättäminen oli vaikeampaa kuin minkään muun. Pääsin parhaimmillani 2-4 kuukauteen, joskus vain muutamaan päivään. Tai tuntiin. Pitkät lakot loppuivat juuri noin kuin kuvast. Ei kai yksi sigge haittaa... Sitten meni aina pari vuotta uuteen alkuun. Nyt on mennyt pari vuotta ilman ja toivon, etten enää haihattelisi jotain säälittäviä kuvitelmia yhdestä ainoasta kuubalaisesta habanosta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Annoin joskus itselleni luvan polttaa, jos poltettava oli kuubalainen ja käsin kääritty. Vuoden päästä poltin pikkusikareita kuin norttia.
Miten hyviä olemmekaan pettämään itseämme. Myönnän kuitenkin, että silloin tällöin tunnen houkutuksen juuri siihen hyvää sikariin, silloin muistutan itseäni mihin se johtaa. Tämän avulla olen onnistunut pysyttelemään erossa.
 
Alkoholin kanssa ei varsinaisesti ole ollut ongelmia, vaikka ilman muuta typerimmät tempaukset onkin tietty tullut jurrissa tehtyä. Nyt tipaton käynnissä, mutta ei mitään kiirettä lopettaa sitä kuukauteen. Useampanakin vuonna mennyt sata päivää putkeen helposti täysraittiina, mutta ihan tea totaliksi en kuitenkaan usko haluavani. Körssin kanssakin ollaan nykyisin sinut, en tiedä mikä tuli, mutta voin nykyisin polttaa viikonlopun, ja sitten maanantaina ei taas mitään ongelmaa olla polttamatta - niinpä ei sitten tartte polttaa ollenkaan.. Nikotiini ei kai vain jotenkin enää aiheuta samanlaisia kicksejä.
 
hyvis kirjoitti:
Körssin kanssakin ollaan nykyisin sinut, en tiedä mikä tuli, mutta voin nykyisin polttaa viikonlopun, ja sitten maanantaina ei taas mitään ongelmaa olla polttamatta - niinpä ei sitten tartte polttaa ollenkaan.. Nikotiini ei kai vain jotenkin enää aiheuta samanlaisia kicksejä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen suoraan sanottuna syvästi kateellinen. Olisi mukavaa pystyä sauhuttelemaan silloin tällöin, mutta jokaista pientäkin kokeilua on aina seurannut retkahdus.

Itseä suorastaan ärsyttää miten syvässä nikotiini-riippuvuus on. En ole nyt vuosikausiin käyttänyt, mutta vieläkin joku asia/paikka voi laukaista jonkun vanhan muiston ja mieli tekee tupakkia tai nuuskaa.
 
Olen koko aikuisikäni pitänyt tipattoman tammikuun. Se on tavallaan vitsi joka on jäänyt itselle päälle enkä halua siitä luopua.

Olen (omasta mielestä) alkon kohtuukäyttäjä, mutta elämässä on ollut muutama hetki jolloin tipattoman viettäminen auttoi huomaamaan että nyt on jotakin pielessä.

Mm avioeron jälkeen hukutin murheeni työntekoon. Tein kahta työtä, kotona kävin vain nukkumassa. Luulin että alkon käyttö on ihan ok tasolla. Sitten tipattoman tammikuun aikana havahduin siihen että iltaisin vietin aikaa baarikaapin edessä, katselin pulloja ja oikein haaveilin missä järjestyksessä ne tyhjennetään heti kun kuukausi on vaihtunut.

Havainto sai onneksi ryhdistäytymään ja tekemään pienimuotoisen elämäntaparemontin.
 
kimmo.j kirjoitti:
Annoin joskus itselleni luvan polttaa, jos poltettava oli kuubalainen ja käsin kääritty. Vuoden päästä poltin pikkusikareita kuin norttia.
Miten hyviä olemmekaan pettämään itseämme. Myönnän kuitenkin, että silloin tällöin tunnen houkutuksen juuri siihen hyvää sikariin, silloin muistutan itseäni mihin se johtaa. Tämän avulla olen onnistunut pysyttelemään erossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minä päätin joskus, että tänään en polta. Usko olisi loppunut, jos olisi pitänyt luvata olla heti pysyvästi polttamatta. Muutaman kerran tuli vielä aski ostettua, mutta nyt on kolmekymmentä vuotta mennyt polttamatta, eikä yhtään tee enää mieli.
 
Jos ei ole sellaista päihderiippuvuutta, että siihen apuja tarvitsisi, voi ehkä silti huomata erilaisia kausia elämässä. Ei ehkä edes janota niin paljon, kun mieli on hyvä ja asiat luistavat. On terve pää. Sitten kun ei ole hyvä fiilis, juominen voi olla ainoa tapa saada hetkeksi illuusio siitä, että asiat luistavat. Vapautuu vähän dopamiinia. Tosin siinä kai on se vaara, että annostusta pitää nostaa, kun toleranssit kasvavat.

Jolla on hyvät geenit ja aivojen kemia kunnossa niin, ettei ole pelkoa kuulumisesta siihen "kymmeneen prosenttiin" suurkuluttajia, pääsee kyllä vähän helpommalla. Kannattaa iloita siitä.

Sitten on vielä tuo psykologia... Moni oppii nuorena naukuille, jos ne poistavat estoja. Pipo voi olla vähän kireällä, vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen vaatii rohkaisua jne.

Kaiken kaikkiaan on liikenteessä monta vaaraa, mutta kyllä niistä valtaosa selviää kunnialla. Kateeksi ei käy niitä, joille brenkku on heti nuorena se "juttu". Kliks vain ja siinä ollaan. Voi tulla rajuja elämänkokemuksia.

Valtava ero on kyllä ihmisten välillä aivojen kemiassa, geeneissä, elämänkokemuksissa, kaikessa.
 
Alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma, en ole absolutisti mutta minkäänlaista lisäarvoa en alkoholin koe minulle tuovan. Vuodet menee muutamalla lasilla punaviiniä ja kesässä pari tuoppia olutta.

Mutta olen tupakoija, lopettanut parikymmentä vuotta sitten. Eka kymppi meni luullen, että tosiaan voi yhden polttaa, no kuten kollegat edellä kuvanneet niin ei voi joten tämä toinen vuosikymmen on oltu sitten kokonaan ilman. Ja edelleen tiedostan vahvasti, että jos yhden polttaisin siitä taas mentäis.
 
kimmo.j kirjoitti:
Annoin joskus itselleni luvan polttaa, jos poltettava oli kuubalainen ja käsin kääritty. Vuoden päästä poltin pikkusikareita kuin norttia.
Miten hyviä olemmekaan pettämään itseämme. Myönnän kuitenkin, että silloin tällöin tunnen houkutuksen juuri siihen hyvää sikariin, silloin muistutan itseäni mihin se johtaa. Tämän avulla olen onnistunut pysyttelemään erossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vaikka olenkin sangen helposti addiktoituva, jollain kumman ilveellä pääsin irti tupakasta. Useamman vuoden meni vähintään aski päivässä, "parhaana" kaksi. Esikoisen syntyessä päätin lopettaa. Ei se nyt ihan yhdeltä istumalta tapahtunut, mutta myöskin tupakoinnin lopettaneen vaimon avustuksella (vahti omissa nikotiinintuskissaan todella tarkasti) melkoisen nopeasti. Enkä käyttänyt mitään korvaavia tuotteita.

Tuo nyt ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, mutta tuon jälkeen olen vuosittain polttanut määrätyissä tilanteissa (alkoholilla on ollut osuutta asiaan) savukkeita. Aina tilanteen normalisoiduttua olen helposti pystynyt olemaan jatkamatta polttamista.

Nämä ovat todella yksilöllisiä juttuja ja siksi kaverin esimerkki ei takaa yhtään mitään - suuntaan tai toiseen.
 
EK kirjoitti:
Vaikka olenkin sangen helposti addiktoituva, jollain kumman ilveellä pääsin irti tupakasta. Useamman vuoden meni vähintään aski päivässä, "parhaana" kaksi. Esikoisen syntyessä päätin lopettaa. Ei se nyt ihan yhdeltä istumalta tapahtunut, mutta myöskin tupakoinnin lopettaneen vaimon avustuksella (vahti omissa nikotiinintuskissaan todella tarkasti) melkoisen nopeasti. Enkä käyttänyt mitään korvaavia tuotteita.

Tuo nyt ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, mutta tuon jälkeen olen vuosittain polttanut määrätyissä tilanteissa (alkoholilla on ollut osuutta asiaan) savukkeita. Aina tilanteen normalisoiduttua olen helposti pystynyt olemaan jatkamatta polttamista.

Nämä ovat todella yksilöllisiä juttuja ja siksi kaverin esimerkki ei takaa yhtään mitään - suuntaan tai toiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olemme yksilöitä ja se mikä toimii yhdellä, ei sellaisenaan toimi toisella.
 
pxpoks kirjoitti:
Alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma, en ole absolutisti mutta minkäänlaista lisäarvoa en alkoholin koe minulle tuovan. Vuodet menee muutamalla lasilla punaviiniä ja kesässä pari tuoppia olutta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin on mennyt viimeiset reilut 20v ja ei kovin kummoista ollut menekki ennenkään.

Tulen vähästä kipeäksi ja tässä iässä en kaipaa lisäkipuja..lisäksi alkoholi vähäisessäkin määrissä vie yöunet tai sen laadun.
 
Itselleni on korona-aikana syntynyt alkoholiongelma - ne vanhenee kaappiin. Viskien korkit on jumissa, viinit pilaantuu kun niitä tarvitsee vain satunnaiseen risottoon, hitto, jopa OTAN/NATO-olutkin on juomatta ja sen päiväys on jo todella pitkänä.

En koskaan sylkenyt kuppiin ja vuosia sitten sitä menoa olisi voinut kutsua joko ongelmakäytöksi tai opiskelijaelämäksi. Onneksi olin opiskelija, niin ei ollut ongelmaa. On oksennettu verta ja purskutettu suu raikkaaksi Minttuviinalla. Jos ei reissuilla joku kavereista herännyt väärästä valtiosta, oltiin vaan maisteltu, tiputuksessakin käyty kun kroppa päässyt kuivaksi.

Siitä se jotenkin rauhoittui, ihan yrittämättä. Nyt on viimeiseen kahteen vuoteen mennyt kai kuutisen annosta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top