Suuri maatalouskeskustelu

[Ikarus]

Miten tuo viljan tuonti Ukrainasta vaikuttaisi Suomalaisiin viljelijöihin? Itsestä tuntunut että viljelijät ja karjatilalliset pistetty aika ahtaalle tässä muutamien vuosien aikana. Onko todellisuudessa näin vai onko itsellä väärä kuva?

Tuskin viljan hinta tästä laskee, vaikka sitä Ukrainasta tuotaisiin. Luullakseni leivontalaatua joudutaan tuomaan jostakin joka tapauksessa.

Viljan sadonkorjuukausi meni varsin poskelleen sateiden takia koko maassa. Osa iti pystyyn ja kaikki pellot eivät kantaneet puintia. Puitujen laatu on rehuviljaksi, eikä kaikesta sadosta ole edes siihen.

Viljanviljelyn kate meni kuralle, historian kalleimmilla panoksilla heikko ja heikkolaatuinen sato, lisäksi viime vuodesta kolmasosalla tippunut viljan hinta. Kotieläintilojen kannattavuuteen sukeltanut viljan hinta ei vaikuta negatiivisesti.

Edit: liikahdin tänään hieman maakunnassa. Puimureita seisoi pellolla vesisateessa laistin reunassa vielä varsin monta.
Sademäärä mikä tänne tuli kolmessa kuukaudessa on lähelle 400 mm. 600 mm on Suomen vuosisadanta.

 

[Nargö]

Ainakin kun uutisointia on seurannut, niin huonoja satovuosia on viljan osalta melko usein. Miten iso paine lienee sen suhteen, että viljan viljelystä siirryttäisiin enemmän muiden kasvien viljelyyn?

 

[EK]

Mutta kyllä appiukko-riepu kattelee pilven päältä murheissaan, että "Pitikin mokoma koranus sukkuun saaha! Mitä tuo vävyntekele ei varasta, sen se rikkoo!" Vaimon velimies-rukka osti tänään uudet tukkisakset ja heti ensimmäisellä tukilla minun sakset vääntyi mutkalle. Nappasin tukista kiinni ja syötin klapikoneeseen ja huomasin, että saksien kahva raiskautui siinä kaikessa innostuneessa tohinassa.

 

[Statisti]

On kolme väestöltään suurinpiirtein samankokoista maata: Uusi Seelanti, Suomi ja Norja. Näissä kaikissa tuotetaan lihaa eri muodoissa.
Ensimmäisen tarkastellaan lihantuotantoa tonneissa

Tuotantoeläin

Lammas

Sika

Nauta

Siipikarja

Uusi Seelanti Norja Suomi

449 000 23 00 1 500

45 000 132 000 170 000

712 000 92 000 87 000

250 000 115 000 138 000

Norja vei pelkästään 1 255 000 tonnia kasvatettua lohta. Norjan kalatuotteiden vienti on enemmän kuin koko Uuden Seelannin lihantuotanto tonneissa.
Suomessa tuotetaan 15 000 tonnia viljeltyä kalaa.
Uudesta Seelannista en löytänyt tuoreita tilastoja, mutta villikalaa pyydetään 500 000 tonnia ja kalanviljely olisi sekin yli 100 000 tonnia.
Uudessa Seelannissa on suuri potentiaali kalankasvatuksen lisäämiseksi.

Miksi sitten Uudessa Seelannissa on niin voimakasperäinen lampaan ja naudanlihan tuotanto ja Suomessa lampaanlihan tuontanto on niin minimaalista?
Suomessa lampaanlihan tuotanto on kallista.

Uudessa Seelannissa ei tarvita lainkaan karjasuojia ja taitaa aidatkin olla harvemmassa.
Lämpiminä vuodenkaikoina karja laiduntaa etupäässä korkeimmilla laitumilla. Talvella karja on sitten matalla sijaitsevilla laitumilla.
Keinorehuja ei tarvita paljokaan.
Uusiseelantilainen isäntä (20 000 lammasta ja 1000 nautaa) kertoo toiminnastaan englanniksi. Myös paikallisen MTK:n johtajaa haastatellaan.
Molemmat pitävät tärkeänä sitä että tukiaisia ei ole ja pitävät itseänsä mailman parhaimpina viljelijöinä.
Norjalainen toimittaja sanoo että siinä missä Norjassa tarvitaa kymmenen viljelijää, riittää Uudessa Seelannissa yksi.

New Zealands bønder klarer seg helt uten subsidier

Bøndene på New Zealand anser seg som verdens beste – helt uten statlig støtte.

www.nrk.no

Suomessahan suurin osa naudanlihantuotannosta tulee maidontuotannon sivutuotteena. Tosin meillä on tullut jonkun verran myös pihvikarjaa kuten herefordit ja angukset.

Lihantuotannon rehutehokkuus menee tässä järjestyksessä kala, siipikarja, sika ja viimeisenä nauta.
Ensimmäisenä tämä tarkoittaa sitä kuinka paljon kyseinen tuotantoeläinen hukkaa rehua liikkumiseen.

Kun katsotaan Suomen lammastuotantoa niin sekin pieni määrä on EU -tukien ansioita.
Jos lampaanlihan tuotantoa ajatellaan taloudellisesti, niin siinä ei ole mitään järkeä Suomessa, ei sitten millään tavalla. Eikä ole Norjassakaan, paitsi ehkä aluepoliittisesti.

Entäs sitten se maatalouden viherpiiperrysargumentti joita tälläkin foorumilla on esitetty?
Meillä on olemassa miljardöörejä joilla on näitä viherpiipeerrys-argumentteja. Heillä on myös se luksus että ammattimaiset tarinankertoja sepustavat seksikkäitä tarinoita viherpiiperryksen oikeutetuksesta.
Yksi heistä on historioitsija Ilkka Herlin, joka omistaa Kuitian kartanon Paraisilla (Qvidja gård). Se on oikea märehtijäonnela. Hänellä tietenkin on tilanhoitaja ettei tarvitse liata käsiään.

Meistä - Qvidja Gård

www.qvidja.fi

Toinen heistä on hereford-agranomi Antti Herlin, jonka Herefordit käyskentelevät Kirkkonummella kaikkien mahdollisten tukiaisten avulla. Tietenkin hänellä on myös tilanhoitaja. Tosin Antilla ei ole yhtä moderneja ajatuksia kuin veljellään Ilkalla.

Tilan esittely – Thorsvik Hereford

www.thorsvikhereford.fi

Herefordeja löytyy myös Kuitian kartanolta.

Se mikä toimii miljardöörien harrustuksena ei välttämättä sovi tavalliselle talonpojalle.
Qvidjan tilalla on 650 hehtaaria metsää, josta voi aina hakata pikkurahan tarpeeseen. Jos ei sieltäkään ota niin sitä rahaa valuu osakesalkusta.
Kaikenlaisia puheita ja pilvilinnoja voi rakennella, mutta todellisuus on aivan toista.

Viherpiiperrykselläkin on sijansa, mutta mistä löytyisi sellainen tukihana jonka avulla ne villeimmätkin unelmat voisi toteuttaa?
Vieläpä niin että se hana olisi ehtymätön.

Mitä tulee sitten kriisiajan lihantuotantoon, niin on selvää että ihmisen pitäisi tulla vähemmällä lihalla toimeen.
Siinäkään ei ravinto-opillisesti ole ongelmaa.
Tietenkin Suomi tarvitsee huoltovarmuutta elintarviketuotannossa, mutta on hyvin kyseenailaista kuuluuko lammas siihen. Ei se ainakaan ole ollut suunnittelijoin listalla.
Tosin meidän EU- ja Nato- jäsenyydet ovat vähentäneet huoltovarmuuden tarvetta elintarviketuotannossa. Se ei ole enää asetettu niin korkealle kuin ennen.

En sitten se maisemointipuoli? Kyllä niitä märehtijöitä aina jossain näkee, mutta aika harvakseltaan niitä on. Sanomattikin on selvää että maidontuotannossa olevat eliko eivät sovellu maisemoitiin.

 

[J0h1F]

Sanomattikin on selvää että maidontuotannossa olevat eliko eivät sovellu maisemoitiin.

Noh, tämä nyt sitten on taas näitä meidän erityisolosuhteitamme, tai niiden puutetta. Sveitsissä ja Itävallassa se alppiniittyjä laiduntava karja on jotain sikäläisrotuista maitokarjaa, kuten ennenkin. Niillä pidetään mm. laskettelurinteet avoinna, joka taitaa monessa paikassa olla se pääelinkeino, ja maidontuotanto sitten vain sivuasia.

Kyllähän Suomessakin voisi suomenkarjaa tuohon käyttää entiseen tapaan, kun sillä on parempi "maavara", mutta sitten vain se maidon tuotettu volyymi ei olisi niin suuri. Toisaalta, jos pääasiallinen tulonlähde olisi ne tuet maisemanhoidosta, niin olisiko tarvekaan olla niin suuri tuotantovolyymi?

 

[Statisti]

Noh, tämä nyt sitten on taas näitä meidän erityisolosuhteitamme, tai niiden puutetta. Sveitsissä ja Itävallassa se alppiniittyjä laiduntava karja on jotain sikäläisrotuista maitokarjaa, kuten ennenkin. Niillä pidetään mm. laskettelurinteet avoinna, joka taitaa monessa paikassa olla se pääelinkeino, ja maidontuotanto sitten vain sivuasia.

Kyllähän Suomessakin voisi suomenkarjaa tuohon käyttää entiseen tapaan, kun sillä on parempi "maavara", mutta sitten vain se maidon tuotettu volyymi ei olisi niin suuri. Toisaalta, jos pääasiallinen tulonlähde olisi ne tuet maisemanhoidosta, niin olisiko tarvekaan olla niin suuri tuotantovolyymi?

Kysymys on enemmän siitä että maisemoinnissa eivät lehmät ole enää toimintasäteellä lypsypaikasta.
Enää ei Suomessa nainen suostu käsin lypsäämään. Tämä on kyllä kadonnutta kansanperinnettä.
Ei se Heidi taida enää lypsää edes siellä Sveitsissäkään?

 

[Ikarus]

Näillä kulmilla on sadetta riittänyt. Kuvassa ui muuttosorsat pellon painanteissa. Karjatilat ongelmissa, mihin pistetään liete ja varastoja tyhjemmäksi talven alle, pellot ei kanna levitysvehkeitä.

Erittäin haasteellinen kesä loppuun asti. Puinteja kesken osalta ja sinne näyttävät jyvät mätänevän.

 

[Sigma957]

Kysymys on enemmän siitä että maisemoinnissa eivät lehmät ole enää toimintasäteellä lypsypaikasta.
Enää ei Suomessa nainen suostu käsin lypsäämään. Tämä on kyllä kadonnutta kansanperinnettä.
Ei se Heidi taida enää lypsää edes siellä Sveitsissäkään?

Mites olisi kannettava lypsykone? Semmoinen sankomallinen ja isompi maitosäiliö kulkisi traktorilla/mönkijällä ja lypsäjä siinä mukana.

 

[Statisti]

Mites olisi kannettava lypsykone? Semmoinen sankomallinen ja isompi maitosäiliö kulkisi traktorilla/mönkijällä ja lypsäjä siinä mukana.

Saattaa se noinkin mennä. Kuitenkin nykyään viranomaisten hygieniavaatimukset ovat tiukkoja.
Täytyy ottaa huomioon myös kustannukset.
Se on aika selvää että lypsykarja ei kilpaile maisemointiurakoista. Lihaa tuottavat eläimet on helppo jättää laiduntamaan, kunhan aita vain on tehty.
Maisemointilaidunnus on marginaaliin kuuluva asia.
Onko edes nykyaikaisilla maitotiloilla kiinnostusta tuollaiseen näpräämiseen?

 

[kolomaittis]

Katso liite: 84604
Näillä kulmilla on sadetta riittänyt. Kuvassa ui muuttosorsat pellon painanteissa. Karjatilat ongelmissa, mihin pistetään liete ja varastoja tyhjemmäksi talven alle, pellot ei kanna levitysvehkeitä.

Erittäin haasteellinen kesä loppuun asti. Puinteja kesken osalta ja sinne näyttävät jyvät mätänevän.

No ei hyvältä näytä ja kuullosta jos puintejakin vielä kesken. Sää ennusteet sitten lupaavat suurimmat sateet vielä sinne.

Täällä eilen ja tänään aivan mahtavat kyntökelit kun niitä aloittelin "vasta" nyt juolavehnäruiskutusten viivyttämminä.

Lisää ongelmia tiedossa ja taas ihan viljelijästä riippumattomista syistä.

Viheliäinen rikkakasvi valtaa peltoja, mutta Ruokavirastolla ei ole valtuuksia asettaa rikkakananhirssiä sisältävää siemenerää markkinointikieltoon

”Seoskasvustoja kannattaa seurata, sillä mukana voi tulla näitä haitallisia vieraslajiyllätyksiä.”

www.maaseuduntulevaisuus.fi

 

[Ikarus]

No ei hyvältä näytä ja kuullosta jos puintejakin vielä kesken. Sää ennusteet sitten lupaavat suurimmat sateet vielä sinne.

Täällä eilen ja tänään aivan mahtavat kyntökelit kun niitä aloittelin "vasta" nyt juolavehnäruiskutusten viivyttämminä.

Lisää ongelmia tiedossa ja taas ihan viljelijästä riippumattomista syistä.

Viheliäinen rikkakasvi valtaa peltoja, mutta Ruokavirastolla ei ole valtuuksia asettaa rikkakananhirssiä sisältävää siemenerää markkinointikieltoon

”Seoskasvustoja kannattaa seurata, sillä mukana voi tulla näitä haitallisia vieraslajiyllätyksiä.”

www.maaseuduntulevaisuus.fi

Syyskynnöt tekemättä ja mahdollisesti jääkin, ei ole järkeä lähteä pohjattomaan liejuun nyt rypemään.

Hukkakaura on kevyttä kesäkeittoa tämän uuden rikan rinnalla.

 

[J0h1F]

Kysymys on enemmän siitä että maisemoinnissa eivät lehmät ole enää toimintasäteellä lypsypaikasta.
Enää ei Suomessa nainen suostu käsin lypsäämään. Tämä on kyllä kadonnutta kansanperinnettä.
Ei se Heidi taida enää lypsää edes siellä Sveitsissäkään?

Ei tosiaan, lehmät löntystelevät itse lypsypaikoille navettoihin/karjasuojiin, joissa kone ne lypsää, ilmeisesti samanlaisilla automaateilla kuin Suomessakin. Homman hajauttamisen aste hämmästytti minuakin, ja erityisesti se, kuinka pieniä volyymeja varten ajetaan vuorenrinteitä ylös alas säiliöautoilla.

 

[YliKoo]

Onko edes nykyaikaisilla maitotiloilla kiinnostusta tuollaiseen näpräämiseen?

Pelkkä kiinnostus ei riitä, sen pitäisi olla edes jollakin tavalla kannattavaa. Harrastaa tietenkin voi, ja tästä on @Baltriber hienona esimerkkinä.

 

[Baltriber]

Ennen vietiin lypsypaikka sinne missä lehmät oli. Siihen aikaan kun heinät tehtiin seipäille ja oli piikoja lypsämässä jos oli vähänkään enempi niitä lehmiä, ei välttämättä ne laitumet alkaneet navetan ovelta. Tässä meidän kylällä oli kaikkien isojen talojen karjat kesät kylän toisella laidalla (paikan nimi korvenpää kertonee riittävästi) sinne laitettiin kesäksi lypsypaikat ja siellä oli joku kesämajoite missä piiat yöpyivät. Nuorikarja oli perinteisesti metsälaitumella.

Siihen aikaan lehmät myös lypsivät merkittävästi pienempiä maitomääriä. Siinä saa olla melkonen palvelusväki kun lypsää käsin nykypäivän maitolitroja. Maatiaisrodut on nykyäänkin ihan eri, eli voi hyvinkin olla että se Heidi ottaa käyrätorven ja polkaisee tirolilaismekon helmat hulmuten vuorille lypsämään jotain melkeen sukupuuttoon kuollutta muinaiskarjaa, minkä maito on tietysti A2 (se on sitä mikä ei pieretä) ja alppilaidunnus tekee siihen oman, ainutlaatuisen aromin. Siitä maidosta tehdään huippulaadukasta juustoa mitä myydään finedining-paikkoihin. Foodiet tappelevat että pääsevät maistamaan kökkäreen sitä superherkkua ja maksavat siitä kökkäreestä saman verran kuin Heidin kuukausipalkka on.

Jo kannattaa Heidin ja maitoauton ajella.

Ehkä meillä suomessakin olisi potentiaalia tällaiseen ja moneen muuhunkin, se puhdas luonto ja alkuperäiseläimet (paitsi suomalainen maatiaissika katosi 60-luvulla). Vaan onhan meillä arkijuusto, ruokakerma ja hookoon sininen

Maisemanhoidosta saa jotain tukea ja alkuperäiseläimistä myös (vaikka se on ilmeisesti katoamassa) ja niissä noita maatiaislehmiä ja lampaita suomessa käytetään.

Suomi on köyhä kansa mikä on tottunut varsin vaatimattomiin kulinaristisiin elämyksiin. Täällä perunan ja pettuleivän maassa on vähän vaikiaa monet mitkä on keski-euroopassa arkipäivää. Halutaan ostaa se patonki ja croissant tuoreena siitä oman kylän leipomosta. Suomessa syödään reissumiestä ja pullavaa, jo ihan siksi että harvalla on mahdollisuus joko rahan tai matkan takia haluta parempaa laatua. Ihminen myös on varsin mukautuvainen. Meistä aletaan jo päiväkodissa leipomaan laitosruokaan tottuneita ja sitä sitten jatkuu äitien tekemillä.. vähän se pierettää ja turvottaa, mutta kyllähän sitä nyt henkensä pitimiksi syö. Ihmetellään vaan että onhan aika kullannut muistot kun lapsena mummolassa kaikki maistui niin hyvälle. Ei se mummo välttis ollu mikään huippukokki, mutta silläpä oli erittäin hyvät raaka-aineet

Se mitä nykyään kutsutaan hippeilyksi, tuhertamiseksi ja näpertämiseksi, kutsuttiin pari sukupolvea sitten ihan vaan elämiseksi.

Miettikääpä kun oli sota ja pula. Jokaisen maalaistalon pihassa oli kasvimaat, perunapellot, lehmät, kanat ja kotitarvepossut. Niistä sai evakot ostettua evästä, oli mistä antaa ruoka-apua kaupunkilaissukulaisille. Miehet kun oli sotimassa niin talkoilla tehtiin, pidettiin tärkeenä että on syömäpuolta. Nykypäivän maalaiskylissä on turha kierrellä kysymässä josko saisi ostaa kilon pottua, palan sikaa ja nyytin jauhoja.

Älkääkä alkako niuhottamaan, tiedätte kyllä mitä tarkoitan kun vertaan sitä lasten kuvakirjan maalaistaloa nykypäivän maatiloihin. Ne kaalimaita, pottupenkkiä ja kotitarvelehmää pitävät mummelitkin on kadonneet sukupuuttoon jo aikapäiviä sitten

Ruokaturvan kannalta melko kusinen tilanne

 

[Statisti]

@Baltrieber

Olen nähnyt ja kokenut 60-luvulla kaiken tuon ”romantiikkasi” livenä.
Silloin oli jokaisessa suuremmassa kylässä osuusmeijeri ja tienposkissa maitolaiturit.
Olen käynyt hakemassa naapurista tinkimaitoa ja käynyt osuusmeijerin kaupassa. Muistan elävästi kuinka piti olla kärpäsverkot ikkunoissa.
Märehtijöiden, joita pidetään karjasuojissa, jo yksistään lannan poistaminen on ruumiillisesti erittäin raskasta.
Se on selät katkaisevaa raskasta ruumiillista työtä, josta ei paljoa palkkaa tule.

Olen sekä isän että äidin puolelta talonpoikaissukua.

Karjasuojissa olevien märehtijöiden nykyaikaiseen huolehtimiseen tarvitaan suuruuden ekonomiaa.
Siihen ei auta ”maalaisromantiikka” vaan kustannuslaskemat.
”Romanttisen maatalouden” puolestapuhujat eivät koskaan esitä kustannuslasekelmia.

Romantiikassa on oma viehätyksensä. Se toimii naivistisessa maalauksessa mutta ei käytännössä.
Muistan kun eräs tuttu nostalgikko kävi Albaniassa Enver Hoxhan aikaan katsomassa sitä touhua. Enää sitäkään ole paljoa jäljellä.
Ei maanpuollustuksessakaan enää kenelläkään tulisi mieleenkään että käytettäisiin hevosia kuten niitä käytettiin paljon viime sodassa.

Mitä sitten siihen Heidiin tulee niin Alppimaan maatalous on yksi mailman tuetuimpia ja tehottomimpia.
Se on viimeinen paikka mistä Suomen pitäisi ottaa mallia.

The need for transparency in Swiss agriculture – Foraus

www.foraus.ch

Kuka ihme haluaa asua siellä tyhjenevällä maaseudulla kaukana keskuksista? Luin tarinan maitotilasta, jonka isäntä oli helpottunut siitä kuinka hän pääsi eroon sukutilahömpän aiheuttamasta taakasta. Hän myös asetti kyseenalaiseksi asumisen paikassa jossa lapsilla ei ole ikätovereita mailla halmeilla ja koulut kaukana.
Nuoret naiset ovat jo aikaa sitten lähteneet pois sieltä. Äijät ryyppää ja harrastaa salametsästystä ja eikä ole mikään yleistys vaan todellisuus.

Uhriutuminen ja itku ei auta, vaan päin vastoin.
Eikä myöskään se, että nyökytellään pienessä piirissä toistensa kritiikittömiä ajatuksia.

Anteeksi että pilaan teidän possunpunaiset unelmanne!

 

[Baltriber]

@Statisti

Missasit täysin pointin. Mikä toi possunpunainen romantisointi-juttu oli mikä sulla nyt meni kovin tunteisiin? Avaatko vähän sitä

Siitä Heidistä, kirjoitin tekstini lopussa ettei pidä alkaa niuhottamaan näistä vertauksista, vaan keskittyä saamaan kiinni ideasta.

Kyllä se raakaa hommaa oli aikanaan ja on vieläkin, toki eri tavalla.

Mutta ymmärsinkö oikein että sun (ja sun tutun) mielestä suomalainen maaseutu on yhtä synkkää kurjuutta missä kenenkään ei pitäisi joutua asumaan, maatalous joutaisi lopettaa ja vapauttaa kärsivät maalaiset kaupunkikämppiin mätänemään ja wolttaamaan safkansa niinkuin normaalit ihmiset tekevät?

Ja kyllähän kaikkia possunpunaisia unelmia pitää olla. Mun mielestä on hyvä tapa elää niin että on ne kasvimaat, käsinlypsyt, juustonteot, heinätyöt, possut, lampaat, lehmät, vuohet, hevoset, linnut ja omenapuut. Tämmönen naivistinen maalaus ruokkii tekijänsä perheineen, nyt ja tulevaisuudessa. Tuottaa lannoitteet, suurimman osan siemenistä jne jne. Tuottaa myytävääkin jos on tahtotila myydä.

Ei kenenkään muun ole pakko elää näin, mutta mulle tämä sopii.

Päivälleen vuosi sitten tää talo paloi, silloin tuli arvioitua melko tarkkaan homman mielekkyys ja päätin jatkaa näin. Talvi oli toki yhtä peräpukamanpunaista unelmahöttöä. Eläimet oli täällä, ihmiset evakkomökissä ja tähän aikaan vuosi sitten oli ne vaatteet mitkä sattui olemaan päällä.

Mutta saat anteeksi että pilasit mun ja muiden kaltaisteni tietämättömien ruusunpunaiset kuvitelmat maalaiselämisestä ja muut joutavat unelmahötöt

 

[Erkki]

Kuka ihme haluaa asua siellä tyhjenevällä maaseudulla kaukana keskuksista?

Minä esimerkiksi.

Luin tarinan maitotilasta, jonka isäntä oli helpottunut siitä kuinka hän pääsi eroon sukutilahömpän aiheuttamasta taakasta. Hän myös asetti kyseenalaiseksi asumisen paikassa jossa lapsilla ei ole ikätovereita mailla halmeilla ja koulut kaukana.
Nuoret naiset ovat jo aikaa sitten lähteneet pois sieltä. Äijät ryyppää ja harrastaa salametsästystä ja eikä ole mikään yleistys vaan todellisuus.

Nyt voit lukea tarinan, kuinka olin helpottunut, kun sain myytyä kaupunkiasuntoni ja muutin suvun vanhaan maalaistaloon. Joo, onhan täällä omat vaikeutensa, eikä edes mitään nykyajan mukavuuksia, mutta en silti ryyppää, ja metsästääkin voin ihan laillisesti. Vaikka en (vielä, toivon mukaan) omavaraistaloutta harrastakaan, voi olla siinä mielessä huoleton, että esim. lämmitys ja vesihuolto hoituvat ilman sähköäkin.

 

[YliKoo]

Helsingin kaupunginvaltuuston vihreällä puheenjohtajallakin on näkemyksensä asiasta!

 

[Statisti]

Taloudellisista tosiasioista vieläkin. Suomen valtion budjetti on 87,2 miljardia euroa vuodelle 2024. Norjan valtion budjetti on noin 2800 mrk Nkr joka on 240 mrd euroa.
Kysymys on kahdesta väestöpohjaltaan samanlaisesta valtiossa. Siinä on sitten ne pelimerkit joilla pelataan.
Huomatkaa myös että Norjan budjettiin otettin pelkäästän 34 mrd varoja euroa Øljefondetista.
Samalla kun meidän velkaantumisasteemme etelä-eurooppalaista tasoa ja suuri osa budjetista menee pelkästään korkojen maksamiseen.

Jos te olette yhtään seuranneet SOTE-koskestelua niin sen budjetin arvo noin 25 mrd. Kepu on ikään kuin tehnyt itselleen välikysymyksen omasta himmelistään.
SOTE-alueet alunperin olisi pitänyt tehdä yliopistollisten sairaaloiden(viisi) ympärillä, mutta Kepu väänsi ne 22 byrokraattista ja kallista hyvinvointialuetta.
Nyt on sitten kunnolla ”housuissa”.
SOTE:ssa oli kysymys siitä perinteisestä aluepolitiikasta.

Mitä sitten tulee siihen vanhan ajan ihannoitiin. On paljon vanhoja ihmisiä jotka puhelevat niistä.
Syy on siinä että heidän lähimuistinsa on tullut niin huonoon kuntoon etteivät he elä nykyisyyttä vaan muistelevat niitä vanhoja ajan kultaamia aikoja.
Ei niitä kannata ottaa tosissaan. He ovat autuaasti unohtaneet ne ikävät asiat sieltä kaukaa ajasta.

Suomen alueelliset väestöennusteet ovat selkeää luettavaa. Ainoat alueet joissa väestö kasvaa on yliopistokaupunkien liepeet.
Se on myös se paikka minne kaikki uusi infra rakennetaan, syystäkin!

Mielenkiintoinen kunta on Rautavaara, johon se Kepun ketku Mikko Kärnä on menossa kunnanjohtajaksi. Se että Rautavaara on vielä itsenäinen kunta johtunee varmaan siitä että kukaan ei huoli sitä yhteyteensä. Se on juuri sitä salametsästysalueen sydäntä. Siinä mielessä ottivat oikean miehen remmiin, mutta ei sinne varmaan kovaa tungostakaan kunnanjohtajaksi ollut.

Siellä peräkulmilla voivat asua perheettömät, terveet ja liikuntakykyiset. Kauppakin on usein hyvin kaukana.
Niiden peräkulmien kuihtuminen on vääjämätöntä, koska elinkeinot puuttuvat.
Energian hinnan kallistuminen heikensi asumisen edullisuutta energiatehottomissa vanhoissa omakotitaloissa. Tähän vielä lisää se että bensan/dieselin hinta vaikutti jokapäiväiseen asiointiin ja työmatkoihin.
Ainoa pelastus väestötappioalueilla ovat mahdolliset kaivokset. Niiden perustaminen on kuitenkin hyvin byrokraattista ja hidasta siitä huolimatta vaikka hallitus nopeuttaa prosesseja.

Unohtakaa Koivu ja Tähti romantiikka!

 

[Eerikainen]

Taloudellisista tosiasioista vieläkin. Suomen valtion budjetti on 87,2 miljardia euroa vuodelle 2024. Norjan valtion budjetti on noin 2800 mrk Nkr joka on 240 mrd euroa.
Kysymys on kahdesta väestöpohjaltaan samanlaisesta valtiossa. Siinä on sitten ne pelimerkit joilla pelataan.
Huomatkaa myös että Norjan budjettiin otettin pelkäästän 34 mrd varoja euroa Øljefondetista.
Samalla kun meidän velkaantumisasteemme etelä-eurooppalaista tasoa ja suuri osa budjetista menee pelkästään korkojen maksamiseen.

Jos te olette yhtään seuranneet SOTE-koskestelua niin sen budjetin arvo noin 25 mrd. Kepu on ikään kuin tehnyt itselleen välikysymyksen omasta himmelistään.
SOTE-alueet alunperin olisi pitänyt tehdä yliopistollisten sairaaloiden(viisi) ympärillä, mutta Kepu väänsi ne 22 byrokraattista ja kallista hyvinvointialuetta.
Nyt on sitten kunnolla ”housuissa”.
SOTE:ssa oli kysymys siitä perinteisestä aluepolitiikasta.

Mitä sitten tulee siihen vanhan ajan ihannoitiin. On paljon vanhoja ihmisiä jotka puhelevat niistä.
Syy on siinä että heidän lähimuistinsa on tullut niin huonoon kuntoon etteivät he elä nykyisyyttä vaan muistelevat niitä vanhoja ajan kultaamia aikoja.
Ei niitä kannata ottaa tosissaan. He ovat autuaasti unohtaneet ne ikävät asiat sieltä kaukaa ajasta.

Suomen alueelliset väestöennusteet ovat selkeää luettavaa. Ainoat alueet joissa väestö kasvaa on yliopistokaupunkien liepeet.
Se on myös se paikka minne kaikki uusi infra rakennetaan, syystäkin!

Mielenkiintoinen kunta on Rautavaara, johon se Kepun ketku Mikko Kärnä on menossa kunnanjohtajaksi. Se että Rautavaara on vielä itsenäinen kunta johtunee varmaan siitä että kukaan ei huoli sitä yhteyteensä. Se on juuri sitä salametsästysalueen sydäntä. Siinä mielessä ottivat oikean miehen remmiin, mutta ei sinne varmaan kovaa tungostakaan kunnanjohtajaksi ollut.

Siellä peräkulmilla voivat asua perheettömät, terveet ja liikuntakykyiset. Kauppakin on usein hyvin kaukana.
Niiden peräkulmien kuihtuminen on vääjämätöntä, koska elinkeinot puuttuvat.
Energian hinnan kallistuminen heikensi asumisen edullisuutta energiatehottomissa vanhoissa omakotitaloissa. Tähän vielä lisää se että bensan/dieselin hinta vaikutti jokapäiväiseen asiointiin ja työmatkoihin.
Ainoa pelastus väestötappioalueilla ovat mahdolliset kaivokset. Niiden perustaminen on kuitenkin hyvin byrokraattista ja hidasta siitä huolimatta vaikka hallitus nopeuttaa prosesseja.

Unohtakaa Koivu ja Tähti romantiikka!

Sinänsä olen samaa mieltä, että maaseutu autioituu, koska siellä ei ole elinmahdollisuuksia.
Mutta mikä fiksaatio sinulla on salametsästykseen? Onko se tässä maatalouskeskustelussa jotenkin olennainen kysymys?