Minä ainakin sanoin heti, että kyse on kirjoitusvirheestä/ vastaavasta. Tuolla ls/tuntihan ei ole suoritusarvona mitään arvoa. Joten kyllä koko ajan puhutaan ls/min.
Jos miettii tuota yhtäjaksoisen tulituksen tarvitsemaa ls-määrää kiivaassakin taistelussa niin kelpaisiko esimerkiksi Helsingin ilmatorjunta helmikuun 1944 taisteluissa? Tai USA:n hävittäjien ilmatorjuntatehtävät IIMS:n loppupuolella kamikazeja vastaan taistellessa? Niistä voisi löytyä faktaa, siitä kuinka suuri tarve tulitukseen pitkään on? Jos näistä kaivaisi faktoja esiin, niin kelpaisiko ne referenssiksi. Esim Helsingin taistelussa kukin raskas it-tykki taisi ampua n. 100 ls yhteensä?
Henkilökohtaisesti uskon, ettei tykkiveneen 120 mm:llä olisi ollut mitään ongelmaa ampua tarpeeksi pitkään. Tykkiveneen toiminta-alueella vastustajien koneiden toiminta-aika on melko lyhyt ja pommi/asekuorma pieni. Joten kovin pitkään ei siellä ammuta, joko hyökkäys on torjuttu tai sitten itse upottu. Itse arvelisin, että yksi hyökkäys torjutaan yhdellä lippaalla kevyestikin. On huomattava, että alle 5 km etäisyydellä, minne siihen aikaan vastustajan oli tultava (nyt se etäisyys on 5 - 10 kertainen) torjuntaan yhtyy myös 40-milliset.
Mitä tulee pintamaalin tulittamiseen arvelen ratkaisun myös tapahtuvan niissä olosuhteissa, missä taistelun haluttiin tapahtuvan, tarvitaan vain puolet lippaasta. Maa-ammunnassahan on kyse tuohon aikaan jonkun maihinpäässeen joukon lamauttamisesta. En muista nyt kenttätykistön ls:n määrää iskussa ja muissa tulimuodoissa, mutta kahden tykkiveneen "iskussa" puolella lippaalla kummaltakin maalialueelle putoaa tarkasti 50 kranaattia 19 sekunnin aikana. Jaa maalina voisin kuvitella olevan kaivautumaton komppania/vast. Ka korostan sitä, että tuli on erittäin tarkkaa ka hyvin koossa. Tietenkin tämä edellyttää sitä, että joku tulenjohtaja näkee maalin, mutta niinhän se on kaikella tykistöllä. Nykyään se voi olla esim lennokki/vast.
Harmi, että enää ei Merivoimilla ole tykkiä, jolla tätä tehtävää voisi tehdä. Tosin, enpä enää usko siihen, että maihinnousulaivasto Suomen rannikolle Normandian tapaan enää ilmestyykään....
Tuo kirjallisuuden puuttuminen Turunmaa-luokasta ei ole sen ihmeellisempi asia kuin se, että niinhän se puuttuu kaikista aluksistamme. Kukaan ei ole osannut tai viitsinyt ryhtyä kirjoittamaan. Nekin vähät kirjat, joita on, eivät minusta ole tasoltaan sitä mitä pitäisi pystyä tuottamaan. Aineistoa ja materiaalia on vain hävitetty miettimättä lainkaan, että mitä pitäisi museoida. Ihme, että tyv Karjala edes siellä Aurajoessa on.
Noin yleisellä tasolla - 55 ulkomaalaisella sota-aluksella, eri kokoisilla alkaen taistelulaivasta ja lentotukialuksesta aina sukellusveneisiin ja partioveneellä - käyneenä sanon vain, että Turunmaa-luokan korvetit ovat ERITTÄIN hienosti suunniteltuja aluksia, joista kelpaa ottaa mallia vielä tänäkin päivänä. Ajankohdan, Suomen taloudellisen tilanteen ja silloin yleisesti vallinneen ilmapiirin huomioon ottaen saavutus on semmoinen, jolle nostan hattua.
Kunpa nyt menisi reunaehdot huomioiden edes samalla tavalla.
Viimeksi muokattu:
Uusien Pohjanmaiden tonnisto on noussut koko prosessin ajan. Alunperinhän laivasto halusi hävittäjän, mutta edes siihen epärealistisen pieneen 1100 tonnin hävittäjään ei ollut rahaa. Sitten laivasto-ohjelmaan kuuluneisiin 'saattajiin' alettiin laittamaan hävittäjän ominaisuuksia (ja jotkut ehkä muistaa että alunperin niiden piti olla vain 450 tonnin aluksia!).