Kirjat

[Raveni]

On tullut tämä kirja lähes jo kokonaan luettua ja on kyllä mielenkiintoinen. Ei yritä puolustella Venäjän toimia vaan kertoo Venäjän historiasta ja tapahtumista käy siis läpi niin asioita miksi Venäjä ja venäläiset ovat sellaisia kuin ovat.. On ehkä helpompi ymmärtää miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja miksi Venäjä on valmis järjettömästi tapattamaan omia kansalaisiaan. Ehkä selkeimmin vielä sen, että miksi iso osa venäläisistä vieläpä hyväksyy tämän

Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii - Martti J. Kari, Antero Holmila - sidottu(9789523824799) | Adlibris kirjakauppa

sidottu, 2023. Osta kirja Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii Martti J. Kari, Antero Holmila (ISBN 9789523824799) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Adlibriksen valikoimissa on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi jo tänään! Aina edulliset...

www.adlibris.com

On sanottu, ettei Venäjää voi ymmärtää järjellä. Väite ei pidä paikkaansa.

Värikkäästi ja yleistajuisesti kerrottu Venäjän tarina alkaa Kiovan Venäjästä 800-luvun lopulta, kulkee tsaarien Venäjän ja Neuvostoliiton ajan kautta aina Ukrainan sotaan.

Venäjän järjettömältäkin vaikuttavaa toimintaa voi ymmärtää, kun tietää maan johdon päätöksiin ja siten Venäjän toimintaan vaikuttavat tekijät. Suomelle ja suomalaisille Venäjän toimintalogiikan ymmärtäminen on tulevaisuuden kannalta elintärkeää.

Venäjällä korruptio on syvällä yhteiskunnassa, Kreml pelkää demokratialiikkeitä ja Venäjä on muuttunut nykyajan fasistiseksi valtioksi. Venäläiset suhtautuvat meitä joustavammin totuuden ja valheen käyttöön eli niin sanottuun taktiseen totuuteen. Historia on nostalgisoitu Venäjällä, ja historian käyttö vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Erikoispalvelut surmaavat ulkomailla Venäjän vihollisiksi ja pettureiksi nimettyjä toimijoita. Miksi näin? Kirjoittajat avaavat ja selittävät näitä ilmiöitä.

Kirjan taustalla on Martti J. Karin suosittu YouTube-luento, josta tuli vuonna 2022 Suomen katsotuin yliopistoluento (yli 1,6 miljoonaa katsojaa) kautta aikojen.

FT, eversti (evp) Martti J. Kari on Jyväskylän yliopiston työelämäprofessori ja entinen pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkö sekä näkyvimpiä asiantuntijoita Ukrainan sodan uutisoinnissa. Hän on tutkinut Venäjää yli 30 vuotta. Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmila on erikoistunut toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja sodan jälkitiloihin.

Sitähän sanotaan, että vihollisen tunteminen on yhtä tärkeää kuin itsensä tunteminen. Tämä kertoo siitä vihollisesta ja sen sielunmaisemasta.

 

[tulikomento]

Tuli nettidivarissa parilla eurolla vastaan, joten päätin investoida. Vanhoilla päivillään Helge Seppälä käsittääkseni ryhtyi siirtymään historiatulkinnoissaan hieman revisionistiseen suuntaan. Saapa nähdä miten tässä asiat esitetään. Ilmestyi 1984.

 

[tulikomento]

Laitoin samalla tilaukseen Saksan maavoimien (Oberkommando des Heeres) esikuntapäällikön, kenraalieversti Franz Halderin Barbarossaa käsittelevän teoksen. Oletan, että tämä ruotsinkielinen versio pohjautuu julkaistuihin Halderin päiväkirjoihin. Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek julkaisi tämän version vuonna 2018.

 

[Sigma957]

Laitoin samalla tilaukseen Saksan maavoimien (Oberkommando des Heeres) esikuntapäällikön, kenraalieversti Franz Halderin Barbarossaa käsittelevän teoksen. Oletan, että tämä ruotsinkielinen versio pohjautuu julkaistuihin Halderin päiväkirjoihin. Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek julkaisi tämän version vuonna 2018.

Katso liite: 94478

Kohtuullisen luotettavat tarinat kertovat, että ero julkaistujen ja arkistossa olevien alkuperäisten Halderin päiväkirjojen välillä on ei-vähäinen. Amerikkalainen sotahistorioitsija ja panssariupseeri Robert Forczyk totesi kerran, että Halder oli sota suunnitelmien laatijana "bottom of the barrel".

 

[tulikomento]

Kohtuullisen luotettavat tarinat kertovat, että ero julkaistujen ja arkistossa olevien alkuperäisten Halderin päiväkirjojen välillä on ei-vähäinen. Amerikkalainen sotahistorioitsija ja panssariupseeri Robert Forczyk totesi kerran, että Halder oli sota suunnitelmien laatijana "bottom of the barrel".

Halder oli keskeisessä asemassa kun ruvettiin luomaan myyttiä puhtaasta Wehmachtista. Kaikki sotarikokset teki SS. Ja kaikki huonot sotilaalliset päätökset teki A. Hitler.

 

[EK]

Herman Lindqvist. Napoleon. WSOY 2005. Suom. Matti Kinnunen.

Herman Lindqvist on tunnettu ja melkoisen kiitetty historian popularisoija Ruotsista. Tässä kirjassa hän käy Napoleonin elämän A:sta Ö:hön. Napoleonin taitavuus sekä sotilaana että poliitikkona tuodaan esiin, mutta virheitä ja epäonnistumisiakaan ei ohiteta. Lindqvist saa taitavasti ujutettua mukaan myös Ruotsin historiaa ja näkökulmaa, ilman mitään vaivaannuttavia aasinsiltoja. Samalla kuitenkin nousee esiin esim. Ruotsin suurlähettiläs de Staëhlin von Holsteinin ja hänen vaimonsa Germainen rooli niin vallankumouksen kuin Napoleoninkin ajan Ranskan tapahtumiin. Aika nosti esiin hyvin mielenkiintoisia persoonia.

Napoleonin sotaretkistä etenkin Egyptin ja Venäjän retket käsitellään kohtuullisen tarkasti. Molemmilla Napoleonin tietynlainen härkäpäisyys ja mielikuvituksellinen haaveilu korostuu - ja johtaa lopulta katastrofiin. Lisäksi Venäjällä (ja Waterloossa) Lindqvistin mielestä Napoleon on jo vanha ja sen vuoksi varovaisuuttaan hukkaa mahdollisuutensa voittoon. Myös lähipiirin (ja Napoleonin) korruptio käsitellään, samoin se, miten helposti Napoleonin lähipiiri oli hänet valmis pettämään ja miten Napoleon antoi lähipiirilleen petokset anteeksi.

Jos 584-sivuista teosta voi sanoa kiitettävän suppeaksi, niin tämä on sitä. Napoleonia, hänen toimintaansa ja ympäröivää maailmaa esitellään mielestäni riittävän tarkasti, mutta kuitenkin tekstimassa lukijan kannalta hallittavana pitäen. Suosittelen sekä 1700- ja 1800-lukujen historiasta että Napoleonista kiinnostuneille.

 

[EK]

Egill Yksikätinen - Muinaissaagoja Pohjolasta. Toim. Helga Hilmisdottir, Kirsi Kanerva ja Sari Päivärinne. Finn lectura 2013.

Teos on syntynyt Helsingin yliopistolla saagojen "käännöstalkoissa". Opiskelijat olivat saaneet katkelmia muinaissaagoista käännettäväkseen ja lopputuloksen nähtyään lehtori Hilmisdottir oli päättänyt käännättää useammankin kokonaisen saagan suomeksi julkaistavaksi. Muinaissaagat käsittelevät "perinteisiä" saagoja vanhempia aikoja ja ne yleensä (luultavasti) ovat syntyneet aiemmin. Myös niiden sisältö on hieman erilaista, eli peikkojen tai jättiläisten kanssa tappeleminen ei ole mitenkään harvinaista.

Tämän teoksen saagat ovat sangen lyhyitä, mutta aiheesta kiinnostuneelle hyvinkin lukemisen arvoisia. Ihan totena näitä ei kannata ottaa, mutta kyllähän nämä jonkinlaista kuvaa syntyajastaan antavat. Alussa on hyvä infopaketti saagoista yleisesti ja vähän tarkemmin näistä muinaissaagoista. Tykkäsin kovasti.

 

[EK]

Timo Vihavainen. Barbarian paluu - Euroopan auringon laskiessa. Otava 2017.

Timo Vihavainen on yksi Suomen johtavia historiantutkijoita. Tämä ei kuitenkaan ole historiantutkimus, vaan pamflettikirja. Vanhan kunnon Oswald Spenglerin hengessä Timo Vihavainen on päätellyt maailman (Euroopan) olevan menossa ihan kokonaan päin persettä ja hän on halunnut kertoa miksi näin on ja mitä pitäisi tehdä, ettei näin tapahtuisi. Niinpä kirjan voi tiivistää siihen, että "vanha vihainen mies kertoo totuuksia".

Vihavaisen esiin nostamia nykymaailman ongelmia ovat mm.:
- Bodaaminen
- Tatuoinnit
- Homot
- Islam
- Maahanmuuttajat (muslimit)
. Neekerijatsi
- Amerikka
- Viihdekulttuuri
- Laihat naiset
- Itsepuolustuslajit
- Postmodernismi

Vihavaisen ratkaisuja ovat mm.:
- Antiikin Rooma noin vuosina 0-200 (maailma oli täydellinen)
- 1950-luku Suomessa (se oli hienoa aikaa)
- Talouden ei tarvitse kasvaa

Monia Vihavaisen ajatuksia voin allekirjoittaa, mutta monia taas en. Jotenkin ankeaa on mielestäni se, että historian professori rakentaa historiasta parikin heppoista ideaalikuvaa (joista tuo Rooma-kuva on asiantuntija Maijasiina Kahlosin mukaan aika omituinen) ja sitten haikailee niiden perään. Tai synkkä ja katkera vuodatus nykyaikojen surkeudesta ja perusteluna ettei yksikään mies pidä laihoista naisista.

Kirja on ihan mielenkiintoinen, jos haluaa tutustua Vihavaisen ajattelumaailmaan. Kuitenkin se sisältää melkoisia ongelmia ja siihen tarttumista kannattaa pohtia pariinkin kertaan. Samat ajatukset voi käydä lukemassa vaikkapa Homma-forumilta tai Vihavaisen blogista tai Redditistä tai Ylilaudalta tai...

 

[EK]

Suomussalmen Sotaopas - Taistelupaikat ja tapahtumat 1917-1944.Toim. Vesa Rannikko. Vesa Rannikko 2021.

Takakansi kysyy "Voiko sotahistoriaa selittää kansantajuisesti?" Vastauksen toivottavasti ymmärtää jokainen, eli "Voi." Kyseinen teos, tai paremminkin vihkonen, kertoo Suomussalmen tapahtumista viime sotien aikaan, lyhyesti ja "kansantajuisesti". Se on varmaan ihan riittävä henkilölle, joka ajaa Suomussalmelle ja ihmetellessään erilaisia muistomerkkejä, haluaa nopean yleiskatsauksen tapahtumiin. Aiheeseen vähänkään perehtyneille tätä ei oikein voi suositella. Jos tarkoitus on tehdä sotaopas, sitä ei ensinnäkään kannata aloittaa kivikaudesta. Lisäksi sotahistoriasta kirjoitettaessa on joko käytettävä hyvin yksinkertaista yleiskieltä ja karsittava detaljeja tai sitten perehdyttävä terminologiaan ja tapahtumiin ihan tosissaan. Välimuoto (kuten tässä tapauksessa) on vähän vaivaannuttava.

Eli ummikolle varmaan ihan riittävä opasvihkonen Suomussalmella käymiseen. Asianharrastaja voi jättää suosiolla väliin.

 

[arix]

Egill Yksikätinen - Muinaissaagoja Pohjolasta. Toim. Helga Hilmisdottir, Kirsi Kanerva ja Sari Päivärinne. Finn lectura 2013.

Teos on syntynyt Helsingin yliopistolla saagojen "käännöstalkoissa". Opiskelijat olivat saaneet katkelmia muinaissaagoista käännettäväkseen ja lopputuloksen nähtyään lehtori Hilmisdottir oli päättänyt käännättää useammankin kokonaisen saagan suomeksi julkaistavaksi. Muinaissaagat käsittelevät "perinteisiä" saagoja vanhempia aikoja ja ne yleensä (luultavasti) ovat syntyneet aiemmin. Myös niiden sisältö on hieman erilaista, eli peikkojen tai jättiläisten kanssa tappeleminen ei ole mitenkään harvinaista.

Tämän teoksen saagat ovat sangen lyhyitä, mutta aiheesta kiinnostuneelle hyvinkin lukemisen arvoisia. Ihan totena näitä ei kannata ottaa, mutta kyllähän nämä jonkinlaista kuvaa syntyajastaan antavat. Alussa on hyvä infopaketti saagoista yleisesti ja vähän tarkemmin näistä muinaissaagoista. Tykkäsin kovasti.

Peikot = saamelaisia, jättiläiset = kainuulaisia...

 

[Vatnik]

Minusta Brantberg on enempi kertomakirjallisuutta tuottava kirjailija kuin mikään varsinainen historioitsija. Tarkoitan tällä sitä, että mies kyllä kirjoittaa vetävää tekstiä, mutta varsinainen lähdekritiikin hallinta ja käyttö jää lapsipuolen asemaan.

Samoja ajatuksia. Brantberg pyöräytää kirjan jo aiemmin julkaistujen pohjalle ja muistini mukaan kovin paljon kokonaan uutta tietoa ei lukemissani kirjoissa ole ollut. Kuka muistaa onko kirjoissa Salasanomia ja neilikoita tai Voiton avaimet millä tarkkuudella kerrottu Reino Hallamaan toiminnasta Espanjassa tai Ranskassa? Jostain joskus luin, että olisi ollut tiedustelualalla myös Espanjan palveluksessa.

Hallamaahan ja Espanjaan liittyen on kaukopartiomiesten muistelmissa tullut vastaan "tunnistusreissu". Jostain syystä Suomesta saakka oli kutsuttu entinen kaukopartiomies tunnistamaan toinen entisenä kaukopartiomiehenä esiintynyt. Nyt ei siis tiedusteltu määrää vaan laatua. Oltiin kai Torremolinosissa ja kaukopartiomies lähestyi Señor Ricardo Palman kanssa taloa, josta kuului kännisten mölyäminen. Kaukopartiomiehen kanssa samassa joukossa palvellutta ei maljoja nostelleiden joukosta kuitenkaan löytynyt ja Hallamaa oli lähtenyt hakemaan poliisia. Tiedä sitten miksi asia oli ollut mitenkään tärkeä. Vuotta en muista, jos sitä mainittiinkaan. Hallamaa kuoli 1979 ja siihen mennessä etelän matkat olivat tulleet mahdollisiksi myös monille tavallisille suomalaisille. Vuosikymmenet Finnairin "korkeakoulussa" on matkan aikana pätevöidytty milloin miksikin, joten tuo juomien ystävä nyt oli päättänyt olla entinen kaukotiedustelija.

Toinen on luettavissa Operaatio Kalevasta. Eräs tuohon iskuun osallistunut oli halunnut saada hänen niskoilleen laitetun virheen viimeinkin oikaistuksi ja matkustanut Espanjaan puhumaan Hallamaalle. Tämä oli ärjäissyt golf-kentällä vastaukseksi, "että niiden asioiden kanssa minä en halua olla missään tekemisissä". Eli mieltä painaneen asian suhteen matkan tulos 0.

Eli tällaisten pohjalta minua kiinnostaisi kuulla, oliko Hallamaalla vielä Espanjan aikana (Andalusiaan muuttaessaan 48-vuotias) vielä aktiivisuutta tiedustelualla.

 

[YJT]

Ilmari Käihköltä on tullut mielenkiintoisen oloinen kirja rauhanturvaamistoiminnasta.

Sotilaan päiväkirja

On kuin uisi meressä: äänet, tuoksut, liike, hiki ja lämpö. Ilma on niin tiheänä näitä, että olen kuin pinnan alla. Ärsyketulvaa kaikille aisteille. Haparoivia kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa. Toveruuden hetkiä.Sotilaan päiväkirja kuvaa nuorten sotilaiden etulinjan todellisuutta...

www.suomalainen.com

Kirja-arvio | ”En voi varauksetta suositella yhdellekään ajattelevalle ihmiselle”, kirjoittaa Ilmari Käihkö kirjassaan varusmiespalveluksesta

”En voi varauksetta suositella saamaani koulutusta yhdellekään ajattelevalle ihmiselle, josta oikeasti välitän”, Käihkö kirjoittaa.

www.hs.fi

 

[EK]

Conn Iggulden, Ateena-sarja. Otava 2021-23.
- Ateenan portit
- Suojelija
- Leijona

Conn Iggulden on taituri kirjoittamaan historiallisia romaaneja. Itselleni se Caesar-sarja ei ihan kympillä uponnut, mutta Mongoli-sarja oli täysosuma ja Ruusujen sota -sarjakin melkein. Mikäli mahdollista, tämä Ateena-sarja on ainakin tässä vaiheessa (neljäs osa on vielä tulossa) jopa parempi kuin tuo mongoleista kertonut sarja. Igguldenin tavasta kirjoittaa täytyy kuitenkin heti todeta, että mies suhtautuu historian kulkuun aika vapaamielisesti ja tiivistää tapahtumia, välillä huomattavastikin. Onneksi kirjailija kuitenkin jokaisen kirjan lopussa kertoo tekemistään muutoksista pääpiirteissään.

Ateena-sarja sijoittuu Persialaissotiin, eli siis Xerxeen sotaretkeen Kreikkaan. On Marathonin taistelu, Thermopylain sola, Ateenan palo, Salamiin meritaistelu ja Plataiain taistelu sekä Eurymedonin taistelu. Tapahtumia seurataan hierarkian huipulta, eli päähenkilöinä ovat Themistokles, Aristeides, Ksanthippos, Pausanias, Kimon, Perikles sekä Xerxes ja Mardonios. Taistelukuvaus on oikein verevää ja toimivaa. Myöskin henkilöt on kuvattu hyvin inhimillisinä, eli he tekevät virheitä ja toimivat omista lähtökohdistaan, eivät suinkaan minkään ennaltamäärätyn käsikirjoituksen mukaan. Kunhan muistaa Igguldenin tavan asettaa juonenkuljetuksen edut historiallisten faktojen edelle.

Ajanvietelukemistona arvosana noin 6/5 (ennen viimeisen osan ilmestymistä).

Ja viimeinenkin osa Ateena-sarjaan ilmestyi, eli

Conn Iggulden. Imperiumin puolustaja. Otava 2024.

Sarja tulee päätökseensä.Perikles nousee sarjan viimeisen kirjan päähenkilöksi, kun Ateenan ja Spartan välit kiristyvät ja lopulta katkeavat. Iggulden vetää reippaasti mutkia suoriksi, mutta kerronta on menevää ja mehevää. Kuten Iggulden itsekin teoksen lopussa toteaa, kannattaa lukea ensin Ateena-sarja ja sen jälkeen Spartan haukka, jossa Xenofon johtaa kreikkalaiset palkkasoturit pois Persian suurkuninkaan mailta, Kyyroksen epäonnistuneen kapinan jälkeen.

Ateena-sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat parhaat, osin koska Persian ja kreikkalaisten vastakkainasettelu muodostaa niin eeppisen taustan. Lisäksi useampi keskushahmo luo tuntua mittavista historian käänteistä. Toiseksi viimeisen alussa Perikleen hommat ovat vähän saippuaoopperaa, mutta loppua kohden ote paranee. Viimeisessä keskitytään vähän turhankin paljon Perikleeseen, jolloin hommaan tulee vähän yksinyrittämisen makua. Kuitenkin kokonaisuus on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Arvosana on kiitettävä.

Spartan haukka taas toimii yksinkin erittäin hyvin (se on sitä paitsi kirjoitettu jo reilusti ennen tätä sarjaa) ja Xenofonin alkuperäisteos on klassikko. Myös tämä teos on ilman muuta suositeltavaa lukemista kaikille, jotka pitävät historiallisista romaaneista, joissa tapahtuu.

 

[EK]

Peikot = saamelaisia, jättiläiset = kainuulaisia...

Ehkenpä ei. Ainakaan tuntemani saamelaiset tai kainuulaiset eivät elä kiven sisässä, eivätkä ole noiduttuja prinsessoja yms. puhtaasti fantastista ainesta. Nämä muinaissaagat ovat uudempia selvemmin oman aikansa fantasiaa, vaikka niissä tosipohjaa voi aina ollakin.

 

[EK]

Pasi Tuunainen. Sodan maantiede - Maaston ja olosuhteiden vaikutus sodankäyntiin 1850-luvulta nykypäivään. Gaudeamus 2023.

Pasi Tuunainen on Itä-Suomen yliopiston ja Oulun yliopiston sotahistorian dosentti, MPKK:n sotataidon dosentti ja hänestä kaavailtiin aikoinaan Martti Turtolan seuraajaa MPKK:lle, mutta Pasi kieltäytyi. Oli opettajani ja kävimme aikoinaan paljonkin keskusteluja erinäköisistä asioista Joensuussa. Hieno mies.

Nyt Tuunainen on kirjoittanut eräänlaisen Magnum opuksensa maantieteellisten tekijöiden vaikutuksesta maasotatoimiin. Tosin ehkä se 2019 ilmestynyt Talven soturit lienee vielä enemmän kulminaatiopiste vuosien talvisotaan syventymiselle. Teos on kirjoitettu temaattisesti, eli siinä käsitellään aina yksi teema (esim. viidakko tai maihinnousu tai rakennettu alue). Asia esitellään ensin pääpiirteissään ja sen jälkeen esimerkkien avulla. Mukana on mahdollisuuksien mukaan aina myös Suomi ilmiön esittelyä suomalaisissa sotatapahtumissa.

Tuunainen kirjoittaa selkeää, luettavaa ja loogista tekstiä. Sen kummempaa värittämistä tai puhekielisyyttä ei esiinny, mikä on mielestäni tällaiselle teokselle vain eduksi. Esimerkit on valittu hyvin ja ne esitellään "kylliksi, mutta ei liikaa" -hengessä. Osa tekstistä tuntui vähän itsestäänselvyydeltä, mutta sitten taas toisaalta ehkä se johtui lähinnä siitä, että erilaisia sotiin liittyviä tekstejä on tullut luettua nelisenkymmentä vuotta. Siispä metsäisen maaston peitteisyys tai vuoriston vaikeakulkuisuus ovat tulleet tutuiksi lukemattomissa esimerkeissä. Näin ei tietenkään jokaisen kohdalla ole. Mielenkiintoinen oli myös katsaus yleismaailmalliseen sotilasmaantieteeseen sekä oppiaineena/ajattelutapana että soveltamisalana. Myös Yhdysvaltain OCOKA-W-maastoanalyysi esitellään teoksessa. Se on toiminut Tuunaisen pohjana tekstejä kirjoittaessaan.

Suosittelen tutustumaan teokseen, Tuunaisen mukaan se on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys aiheesta. Ainakin itselleni se avasi muutamia juttuja hieman aiempaa paremmin.

 

[EK]

Juho Wilskman. Sota keskiajalla. Atena 2023.

Wilskman on väitellyt tohtoriksi keskiajan sotahistoriasta, eli aihepiiri on siis hallussa. Teoksessa hän esittelee sodankäynnin kehittymistä Euroopassa ja Aasiassa 300-luvulta 1500-luvulle. Pitkästä aikavälistä ja laajasta alueesta johtuen tarkastelu jää ehkä hieman pinnalliseksi, mutta kuitenkin tällaiselle yleisesitykselle mielestäni riittäväksi.

Wilskmanin teksti on pääsääntöisesti sujuvaa. Wilskman ei selvästikään pyri mihinkään kuvainraastamiseen, vaan tulkinnat ja esitystapa noudattavat pääpiirteissään totuttuja polkuja. Tämä ei tarkoita, etteikö Wilskman omaa lähdekritiikkiä tai uskalla esittää omia tulkintojaan, vaan sitä ettei hän pyri uusiin tulkintoihin vain uusien tulkintojen ilosta. Esimerkiksi pohtiessaan muinaisten armeijoiden kokoa Wilskman pitää aikalaislähteitä oikeutetusti epäluotettavina, eli propagandistisista syistä oma armeija esitettiin mahdollisimman pienenä ja vastustaja mahdollisimman suurena. Kuitenkin hänen mielestään joidenkin nykytutkijoiden esittämä kymmenellä jakaminen on kategorisesti tehtynä yhtä virheellistä.

Teoksessa esitellään varusteiden, aseistuksen ja tekniikoiden kehittymistä eri alueilla eri aikoina. Selväksi tulee myös vaikutteiden kulkeutuminen paikasta toiseen. Menestyneitä menetelmiä matkittiin, välillä paremmalla välillä huonommalla menestyksellä. Kuitenkaan sodankäyntiä ei irroiteta muusta kehityksestä, eli Wilskman muistaa ympäröivän yhteiskunnan kapasiteetin luoneen rajat sotaa käyville osapuolille.

Kokonaisuutena ottaen Wilskmanin teos on mielestäni hyvä yleisteos keskiajan sodankäyntiin perehtymiseen.

 

[tulikomento]

Muutama päivä sitten katselin etäyhteydellä Pasi Kesselin Panssarimuseolla pitämän luennon Jom Kippur -sodasta. Golanin taisteluja kuvatessaan tämä taisi mainita, että hyvä lähdeteos olisi tämä sotamuistelus. Kirjoittaja palveli tuolloin panssaripataljoonan komentajana Golanin rintamalla. Eli käsittääkseni yksityiskohtaista kuvausta siitä miten IDF:n Centurionit taistelivat syyrialaisten T-62 ja T-55/T-54 -kalustoa vastaan. Onko kukaan foorumisti teokseen tutustunut ? Kiinnostaisi kuulla vähän tarkemmin onko hankkimisen arvoinen. Esim. @Panssari Salama ?

 

[John Hilly]

Muutama päivä sitten katselin etäyhteydellä Pasi Kesselin Panssarimuseolla pitämän luennon Jom Kippur -sodasta. Golanin taisteluja kuvatessaan tämä taisi mainita, että hyvä lähdeteos olisi tämä sotamuistelus. Kirjoittaja palveli tuolloin panssaripataljoonan komentajana Golanin rintamalla. Eli käsittääkseni yksityiskohtaista kuvausta siitä miten IDF:n Centurionit taistelivat syyrialaisten T-62 ja T-55/T-54 -kalustoa vastaan. Onko kukaan foorumisti teokseen tutustunut ? Kiinnostaisi kuulla vähän tarkemmin onko hankkimisen arvoinen. Esim. @Panssari Salama ?

Katso liite: 94955

En ole lukenut, mutta kirjoittajasta tuli kansallssankari. Tapasin hänet kenraalina YK.joukoissa.

 

[Sigma957]

Muutama päivä sitten katselin etäyhteydellä Pasi Kesselin Panssarimuseolla pitämän luennon Jom Kippur -sodasta. Golanin taisteluja kuvatessaan tämä taisi mainita, että hyvä lähdeteos olisi tämä sotamuistelus. Kirjoittaja palveli tuolloin panssaripataljoonan komentajana Golanin rintamalla. Eli käsittääkseni yksityiskohtaista kuvausta siitä miten IDF:n Centurionit taistelivat syyrialaisten T-62 ja T-55/T-54 -kalustoa vastaan. Onko kukaan foorumisti teokseen tutustunut ? Kiinnostaisi kuulla vähän tarkemmin onko hankkimisen arvoinen. Esim. @Panssari Salama ?

Katso liite: 94955

Jom Kippurista erittäin hyvä kirja on Abraham Rabinovichin "The Yom Kippur War". https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-yom-kippur-war-9780805211245

 

[tulikomento]

En ole lukenut, mutta kirjoittajasta tuli kansallssankari. Tapasin hänet kenraalina YK.joukoissa.

Kova äijä. Tuolloin 29 -vuotiaana everstiluutnanttina panssaripataljoonan komentaja.