Merivoimien kehitysnäkymät

[Analysti]

"Turunmaan yhdistetty valvonta- ja tulenjohtotutka tarkoitti sitä, että sähköteho voitiin ohjata jompaankumpaan tutkaan kerrallaan. Maalin löydyttyä lopetettiin siis valvonta kokonaan ja keskityttiin torjumaan tämä ensiksi löydetty kohde. Kun (tai pitäiskö sanoa jos) se oli torjuttu, voitiin alkaa etsiä muita torjuttavia kohteita. Tämä ominaisuus on kerrottu aikaisemmissa postauksissani täällä: https://maanpuolustus.net/threads/merisodan-historiasta.5621/post-1393601 Lähteenä käytin Janes Weapon Systems kirjaa v:lta 1978. Samassa yhteydessä on myös korjattu täällä monta kertaa kerrottu väärä väite, että iso osa läntistä maailmaan käytti samaa taistelujärjestelmää, joka Turunmaassa oli."

Tämä ei pidä paikkaansa. Laite oli nimenomaan TWS-järjestelmä (Track while Scan). Yhden lähetinyksikön järjestelmässä teho kyllä jaettiin (aaltoputkikytkimellä), mutta monopulssiantenni pärjää pienemmälläkin teholla. Lähettimessä on 180 kW tehoa ja esim modernin Ceros-200 pulssiteho 1,5 kW (4% duty cycle). Järjestelmästä oli tarjolla myös kahden lähettimen versio isommille aluksilla.

Mutta valvonta ja ammunnanhallinta tapahtui ehdottomasti samanaikaisesti. Rajoituksena oli tietenkin se, että vain yhtä ilmamaalia voitiin torjua kerrallaan tutkalla. Jos tähän käytettiin 40-millisiä, niin päätykillä vielä pystyi ampumaan samanaikaisesti yhtä pintamaalia. Toista maalia pystyi torjumaan optrolla ja jos joku maali oli hyvin lähellä niin vielä yhtä maalia lisää 23-millisillä OGR -suuntaimella tai jopa tykkikohtaisesti.

HSA-69 tai WM-20, kummin vain haluaa sanoa, ei siis ole oikeastaan taistelujärjestelmä, vaan vain osa sitä. Sen oikea nykykielinen nimitys lienee ammunnanhallintajärjestelmä. Taistelujärjestelmä koostuu sitten myös muista ammunnanhallintajärjestelmistä ja tilannekuvajärjestelmästä/järjestelmistä. Tykkiveneen taistelujärjestelmään kuului myös itsenäisesti toimiva sukellusveneentorjuntajärjestelmä kaikumittaimineen (MG-11) ja suto-raketinheittimineen (RBU1200) ja syvyyspommeineen.

 

[mechanicus]

Kohtia luotettavuus ja käyttökustannukset en ymmärrä lainkaan. Ehkä enemmän tutkista tietävät voivat auttaa? Philipsin tutkalla on heikko ainoastaan 60 h vikaväli ja sama koskee käyttökustannuksia, jotka olisivat 5 % eli kymmenkertaiset Thomsonin tarjoamaan tutkaan verrattuna. Mihin tällainen murskaava vertailu voisi perustua?

Phillips on asiakirjan mukaan putkitekniikkaa ja Thomson transistoritekniikkaa. Minulla ei ole kokemusta putkitekniikasta, mutta käsittääkseni putkien ominaisuudet muuttuvat ulkoisten olosuhteiden muuttuessa ja putkien vahentuessa, jolloin järjestelmää pitää jatkuvasti säätää/kalibroida. Putket ovat myös lyhytikäisiä, joten niitä pitää uusia jatkuvasti, ja ne ovat myös melko kalliita. Transistorit ovat vastaavasti vakaira ominaisuuksiltaan ja kestävät usein koko tutkan eliniän.

 

[Analysti]

Phillips on asiakirjan mukaan putkitekniikkaa ja Thomson transistoritekniikkaa. Minulla ei ole kokemusta putkitekniikasta, mutta käsittääkseni putkien ominaisuudet muuttuvat ulkoisten olosuhteiden muuttuessa ja putkien vahentuessa, jolloin järjestelmää pitää jatkuvasti säätää/kalibroida. Putket ovat myös lyhytikäisiä, joten niitä pitää uusia jatkuvasti, ja ne ovat myös melko kalliita. Transistorit ovat vastaavasti vakaira ominaisuuksiltaan ja kestävät usein koko tutkan eliniän.

HSA-69:ssä ei ole putkia, transistoritekniikka. Muistit oli ferriittirengasmuisteja. Lähettimen vahvistimena oli joko magnetroni tai kulkuaaltoputki.

 

[atu-c2]

 

[mechanicus]

HSA-69:ssä ei ole putkia, transistoritekniikka. Muistit oli ferriittirengasmuisteja. Lähettimen vahvistimena oli joko magnetroni tai kulkuaaltoputki.

5% huoltokustannusten selitteennä on kuitenkin "radioputkien takia". Mitähän tällä tarkoitetaan? Verrataanko asiakirjassa kuitenkin jotain muuta tuotetta kuin HSA-69?

 

[Analysti]

5% huoltokustannusten selitteennä on kuitenkin "radioputkien takia". Mitähän tällä tarkoitetaan? Verrataanko asiakirjassa kuitenkin jotain muuta tuotetta kuin HSA-69?

Vaikea sanoa, radioputkia ei minusta ole tainnut olla Turunmaa-luokalla enää missään laitteessa. MG-11:sta en ole ihan varma, pitää kysyä joltakulta joka tietää.

 

[mechanicus]

Lähinnä siis ajattelin, että vertailun tekohetkellä tarjolla ja vertailtavana on ollut joku muu tutka kuin lopulta valittu HSA-69. Selittäisi sitä, miksi arvostelussa huonommin pärjänneen tarjoajan tuote on valittu.

 

[Old Boy]

5% huoltokustannusten selitteennä on kuitenkin "radioputkien takia". Mitähän tällä tarkoitetaan? Verrataanko asiakirjassa kuitenkin jotain muuta tuotetta kuin HSA-69?

Lähinnä siis ajattelin, että vertailun tekohetkellä tarjolla ja vertailtavana on ollut joku muu tutka kuin lopulta valittu HSA-69. Selittäisi sitä, miksi arvostelussa huonommin pärjänneen tarjoajan tuote on valittu.

Ei verrata, kyllä kyseessä on sama HSA, joka laivoihin tuli. Tämä asiakirja on ehkä omituisin, minkä olen koskaan rauhanajan arkistoista löytänyt. Se on laadittu Merivoimien päätöksen jälkeen päivää ennen kun ministeriö päätti, keneltä järjestelmät ostetaan. Jakelu kattoi ministeriön lisäksi PV:n komentajan sekä kaikki päättäjät, joille asian voisi ajatella kuluvan. Paperit on leimattu saapuneiksi niiden laatimispäivänä eli ne on heti tuoreeltaan kiikutettu vastaanottajille. Matkahan ei ollut pisimmillään, kun Kaartin korttelin pihan poikki. Kirja: "Radioaalloilla laivastossa" sisältää Merivoimien teknisen henkilökunnan muisteluita ilman lähdetietoja. Keskeinen henkilö kuitenkin kirjoittaa, että Pääesikunnan sähkömiehet ajoivat tilausta Thomsonille, jonne se ensin olikin menossa. Nämä samat sähkömiehet olivat suunnitelleet ja rakentaneet 1950 luvun tutkamme, kun kukaan ei Suomelle silloin uusia myynyt. Eli kyllä heilläkin vankka tutkatietämys oli!

Tämä ei pidä paikkaansa. Laite oli nimenomaan TWS-järjestelmä (Track while Scan). Yhden lähetinyksikön järjestelmässä teho kyllä jaettiin (aaltoputkikytkimellä), mutta monopulssiantenni pärjää pienemmälläkin teholla. Lähettimessä on 180 kW tehoa

Tämän ymmärrän niin, että tehoa jaettaessa valvontatutkalle tuli 180 kw eli 90 % täydestä tehontarpeesta. Jokin merkitys asialla kuitenkin oli, koska Janes katsoi aiheelliseksi erikseen siitä mainita. Nuoremmille tiedoksi, että Janesin toimittajat silloin muinoin 70-80-luvuilla olivat ao puolustushaaran tai aselajin evp-upseereita, jotka työkseen kiertelivät asemessuja jo virassa. Vasta nettiaikana Janes on vajonnut nykytasolleen.

Thomsonin tutkassa oli kuitenkin tehoa 1 kW eli moninkertaisesti tuo 200/180 kW. Ite oon ainakin luullut, että valvontatutkan tehokkuus riippuu lähetystehosta sekä antennin koosta. HSA n antenni oli suunnilleen lätkämaalivahdin mailan kokoinen, korjatkaa missä kohdassa olen väärässä.
Ilmavalvonnalla ei myöskään voi korvata valvontatutkaa, eihän sitä edes ole vihun tulosuunnassa eli merellä.

Kyllähän tästä keskustelusta syntyy vähän sama vaikutelma, kun poliisikuulustelusta. Lähtökohta oli ensin, että Merivoimat ei itse ole kertonut alusten suunnittelusta muuta, kun ne kuuluisat "35 eri runkomuotoa", jotka oli laitettu 100 v historiaankin. Eikä sitten muuta, vaikka kyseessä oli Merivoimien silloinen ylpeys. Forumilla taasen on asiasta paljon tietäviä ahkeria kirjoittajia, mutta todellista tietoa jaetaan ainoastaan silloin, kun Merivoimien omat asiakirjat jo osoittavat, ettei kaikki mennytkään kun Strömsössä.

Näinhän ne poliisin asiakkaatkin toimivat; pyritään kertomaan sitä, minkä poliisi jo tietää ja kykenee todistamaan. Pahoittelut kuitenkin tästä ei ehkä kaikkein osuvimmasta rinnastuksesta. Oon ainakin ite oppinut paljon lisää laivatekniikasta ja tämä MpNet on nyt paras tietolähde Turunmaa-luokkaan esillä olevine lähteineen.

 

[Hanski]

HSA-69:ssä ei ole putkia, transistoritekniikka. Muistit oli ferriittirengasmuisteja. Lähettimen vahvistimena oli joko magnetroni tai kulkuaaltoputki.

Se on ollut aikalaisekseen varsin moderni!

 

[Hanski]

Ei verrata, kyllä kyseessä on sama HSA, joka laivoihin tuli. Tämä asiakirja on ehkä omituisin, minkä olen koskaan rauhanajan arkistoista löytänyt. Se on laadittu Merivoimien päätöksen jälkeen päivää ennen kun ministeriö päätti, keneltä järjestelmät ostetaan. Jakelu kattoi ministeriön lisäksi PV:n komentajan sekä kaikki päättäjät, joille asian voisi ajatella kuluvan. Paperit on leimattu saapuneiksi niiden laatimispäivänä eli ne on heti tuoreeltaan kiikutettu vastaanottajille. Matkahan ei ollut pisimmillään, kun Kaartin korttelin pihan poikki. Kirja: "Radioaalloilla laivastossa" sisältää Merivoimien teknisen henkilökunnan muisteluita ilman lähdetietoja. Keskeinen henkilö kuitenkin kirjoittaa, että Pääesikunnan sähkömiehet ajoivat tilausta Thomsonille, jonne se ensin olikin menossa. Nämä samat sähkömiehet olivat suunnitelleet ja rakentaneet 1950 luvun tutkamme, kun kukaan ei Suomelle silloin uusia myynyt. Eli kyllä heilläkin vankka tutkatietämys oli!


Tämän ymmärrän niin, että tehoa jaettaessa valvontatutkalle tuli 180 kw eli 90 % täydestä tehontarpeesta. Jokin merkitys asialla kuitenkin oli, koska Janes katsoi aiheelliseksi erikseen siitä mainita. Nuoremmille tiedoksi, että Janesin toimittajat silloin muinoin 70-80-luvuilla olivat ao puolustushaaran tai aselajin evp-upseereita, jotka työkseen kiertelivät asemessuja jo virassa. Vasta nettiaikana Janes on vajonnut nykytasolleen.

Thomsonin tutkassa oli kuitenkin tehoa 1 kW eli moninkertaisesti tuo 200/180 kW. Ite oon ainakin luullut, että valvontatutkan tehokkuus riippuu lähetystehosta sekä antennin koosta. HSA n antenni oli suunnilleen lätkämaalivahdin mailan kokoinen, korjatkaa missä kohdassa olen väärässä.
Ilmavalvonnalla ei myöskään voi korvata valvontatutkaa, eihän sitä edes ole vihun tulosuunnassa eli merellä.

Kyllähän tästä keskustelusta syntyy vähän sama vaikutelma, kun poliisikuulustelusta. Lähtökohta oli ensin, että Merivoimat ei itse ole kertonut alusten suunnittelusta muuta, kun ne kuuluisat "35 eri runkomuotoa", jotka oli laitettu 100 v historiaankin. Eikä sitten muuta, vaikka kyseessä oli Merivoimien silloinen ylpeys. Forumilla taasen on asiasta paljon tietäviä ahkeria kirjoittajia, mutta todellista tietoa jaetaan ainoastaan silloin, kun Merivoimien omat asiakirjat jo osoittavat, ettei kaikki mennytkään kun Strömsössä.

Näinhän ne poliisin asiakkaatkin toimivat; pyritään kertomaan sitä, minkä poliisi jo tietää ja kykenee todistamaan. Pahoittelut kuitenkin tästä ei ehkä kaikkein osuvimmasta rinnastuksesta. Oon ainakin ite oppinut paljon lisää laivatekniikasta ja tämä MpNet on nyt paras tietolähde Turunmaa-luokkaan esillä olevine lähteineen.

Näissä sinun asiakirjalainauksissasi on häiritsevää se, että nostat asiakirjoista esille yksittäisiä lauseita irrallaan asiayhteydestä ja ei voi välttyä vaikutelmalta, että haluat tarkoitushakuisesti osoittaa merivoimien hankinnat huonoksi. Miksi näin? Hyvä esimerkki oli myös useaan kertaan toistamasi Turunmaan tykkien tulinopeus 60 lks/h. On aika selvää, ettei tämä voi pitää paikkansa, mutta tämä oli ptkään sinulla pääargumentti tykkien huonoudesta.

 

[Analysti]

Näissä sinun asiakirjalainauksissasi on häiritsevää se, että nostat asiakirjoista esille yksittäisiä lauseita irrallaan asiayhteydestä ja ei voi välttyä vaikutelmalta, että haluat tarkoitushakuisesti osoittaa merivoimien hankinnat huonoksi. Miksi näin? Hyvä esimerkki oli myös useaan kertaan toistamasi Turunmaan tykkien tulinopeus 60 lks/h. On aika selvää, ettei tämä voi pitää paikkansa, mutta tämä oli ptkään sinulla pääargumentti tykkien huonoudesta.

Niin, totuus on, että Turunmaa-lk:n edistykselliset ratkaisut herätti laajaa kiinnostusta. N. 35 s huippunopeuteen pystyvä alus, jolla oli toisaalta 5000 nm toimintamatka ja silloisen hävittäjän tulivoima. Ja tarkka. Paljon tarkempi kuin yksikään kilpaileva yritys, käsittääkseni. USA:n 127mm Mk45 saatiin tuotantoon käyttöön 1971 ja tulinopeus vain 20 ls/min Turunmaan 120-millisen 80 ls/min vastaan.

Ohjuksia aluksiin ei saatu, mutta toisaalta laiminlyödyt Merivoimat joutui pärjäämään todella pienillä pelimerkeillä. Ne on olleet aina Suomessa laitapuolet, sekava aluskokoelma ilman suurta visiota. Nyt tilanne on vihdoin paranemassa.

Kun vielä semmoinen oikea laivastoajattelu pääsisi läpäisemään tämän sarkatakkilinjan kunnolla. Tämän pitäisi näkyä Pohjanmaiden jälkeen Hamina-luokan seuraajan konseptoinnin ja suunnittelun onnistumisena.

 

[Hanski]

Niin, totuus on, että Turunmaa-lk:n edistykselliset ratkaisut herätti laajaa kiinnostusta. N. 35 s huippunopeuteen pystyvä alus, jolla oli toisaalta 5000 nm toimintamatka ja silloisen hävittäjän tulivoima. Ja tarkka. Paljon tarkempi kuin yksikään kilpaileva yritys, käsittääkseni. USA:n 127mm Mk45 saatiin tuotantoon käyttöön 1971 ja tulinopeus vain 20 ls/min Turunmaan 120-millisen 80 ls/min vastaan.

Ohjuksia aluksiin ei saatu, mutta toisaalta laiminlyödyt Merivoimat joutui pärjäämään todella pienillä pelimerkeillä. Ne on olleet aina Suomessa laitapuolet, sekava aluskokoelma ilman suurta visiota. Nyt tilanne on vihdoin paranemassa.

Kun vielä semmoinen oikea laivastoajattelu pääsisi läpäisemään tämän sarkatakkilinjan kunnolla. Tämän pitäisi näkyä Pohjanmaiden jälkeen Hamina-luokan seuraajan konseptoinnin ja suunnittelun onnistumisena.

Ja itsestään selvää on, että kaikki kehittämistoiminta on pitänyt tehdä todella niukoilla resursseilla. Maavoimissa voitiin pitkälle 1980-lukua osin turvautua vanhaan sota-aikaiseen materiaaliin, mutta meri- ja ilmavoimat jouduttiin rakentamaan tyhjästä 1950-luvulta lähtien. Lopputulemaa kylmän sodan päättyessä ei voi pitää ollenkaan huonona!

 

[Hanski]

Näissä Turunmaa-keskusteluissa ollaan sivuttu pääesikunnan sähköteknillisen osaston muistioita 1960- ja 1970-luvuilta. Nämä ovat minulle äärimmäisen mielenkiintoisia, faija työskenteli vuodesta 1975 sähköteknillisellä osastolla aina pv:stä eläköitymiseensä saakka.